Kävin eilen illalla Tohmajärven valtuustossa kuulostelemassa, missä mennään. Edellisestä käynnistä oli aikaa, taisi olla silloin, kun valtuusto sujautti myydä värtsiläisten kirjaston yksityiselle. Toistaiseksi se on ollut huvilana, vaikka yritystoimintaakin piti tulla. Vaan eihän yrityksiä hetkessä synnytellä.
Ulkopuolisena kokousta seuratessa kiinnittyi huomio muutamaan seikkaan. Ensinnäkin valtuutetut alkavat ilmiselvästi olla tympääntyneitä Helliin eikä sitä sovi ihmetellä. Luultavasti siitä pyritään kilvan eroon kunnallisvaalien lähestyessä.
Värtsiläinen valtuutettu Juha Varonen (kesk.) äänesti demarien rintamassa, kun esillä oli näitten aloite Hellistä eroamisesta jo ensi vuoden vaihteessa. On hyvä, että pystytään liikkumaan yli puoluerajojen, jos se tuntuu tarpeelliselta.
Ensi vuoden tuloveroprosentista päätettäessä kävi selväksi, että kunnan talous on pahassa ahdingossa. Pienillä, kosmeettisilla korotuksilla ei ole enää paljon merkitystä. Tarvittaisiin melkoisia rakenteellisia muutoksia. Esityksiä sellaisista ei ole luottamushenkilöiltä tullut, vaikka vuosittain puhutaan asiasta.
Talousvaikeuksien myötä on kuntaliitoskeskustelu nousemassa pintaan. Siihen kajottiin puheenvuoroissa ja yhdessä aloitteessakin. Myös innokkaana nykyisten kuntien säilyttäjänä valtiovaltaan päin esiintynyt kunnanjohtaja Olli Riikonen käänsi kelkkaansa valtuuston päätösten jälkeen. Ehkä hän halusi protestoida, kun ”omatkin” äänestivät hänen esityksiään vastaan.
Edelleen on säilynyt asetelma, jossa vasemmisto ja muut ovat vastakkain. Sellainen vaikutelma kuitenkin jäi, että valtuutetut suhtautuivat toistensa näkemyksiin sovinnollisemmin ja leppoisammin kuin aiemmin. Kokoomuslainen ja kommunisti heittelivät sopuisasti ystävällisiä herjoja toisilleen. Ja valtuustossa hymyiltiin eikä koroteltu ääntä kuten joskus aikaisemmin. Jopa Tuunasen Veijoa joku kehui, että ”mies oli kerrankin puheenvuorossaan oikeassa”.
Jonkinlaista ilmapiirin muutosta oli aistittavissa. Se olisi Tohmajärven onni.