Hälytys

Jatkis 2 Hevari ja Kevari

Hälytys tuli klo 00.30 Joensuun taidemuseoon lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Poliisit olivat paikalla 5 minuutissa , mutta ketään ei enää pihalla näkynyt. Jykevän punakeltaisen rakennuksen piha oli tyhjä. Rikotusta ikkunasta oli jäljellä runsaasti lasinsiruja museon ulkopuolella ja sisällä rakennuksessa. Ilosaarirockin jymisevä musiikki oli peittänyt alleen rikkoutuvan lasin helinän, eikä mitään jälkiä tekijöistä paikalle jäänyt.

Myöhemmissä tutkimuksissa poliisi ja museon henkilökunta totesivat Edelfeltin maalaaman Virginie -taideteoksen varastetuksi. Mitä ilmeisimmin varkaiden tarkoituksena on kaupata taulu ulkomaille. Varkaudesta on tiedotettava pikaisesti lehdissä ja televisiossa, poliisissa todettiin.

– Se on varsin arvokas ja kuuluisa maalaus, joten tuskinpa sitä tarjotaan myyntiin täällä kotikulmilla, totesi tutkimuksia johtava Juhani Jarru.

– Eivät liioin omalle seinälleen sitä ripusta, Virginien kaltaista työtä, Jarru täsmensi. – Taulu esittää nättiä tyttöä, sitä pariisilaista Edelfeltin rakastajatarta. Tiedä häntä, mutta arvokas se on. Kaikki yleisövihjeet ovat nyt tärkeitä, meillä ei ole mitään johtolankoja, Jarru päätti raporttinsa.

Sunnuntaina aamupäivällä huolestuneet Sannan kaverit kävelivät päivystävän poliisin luukulle. He halusivat tehdä katoamisilmoituksen ystävästään Sannasta.

– Kuinka kauan hän on ollut kadoksissa? kysyi poliisi.

– Eilisillasta. Hän lähti prätkä- pojan kyydissä jonnekin. Poika sanoi nimekseen Pete. Sannan kännykkä ei vastaa, eikä hän vastaa tekstareihin. Hänen vanhempansa ovat jo todella huolissaan . Tehkää please jotain! tytöt pyysivät. Joku tytöistä muisti pyörän rekkarin.

– Tämä on varsin lyhyt aika olla kadoksissa. Voi olla ihan normaalia nuorten juhlintaa, unohtivat ilmoittaa teille. Näin festariaikaan täällä katoaa jos jonkinlaista tavaraa. Katsotaan nyt. Minä tarkistan tämän kaupungin moottoripyörät, jos nyt ajoi edes omalla pyörällään se Pete.

Poliisi käski odotella rauhassa. Hän lupasi ilmoittaa, jos jotain ilmenee. Hän kirjasi muistiin tyttöjen antamia tuntomerkkejä ja käski heidän pitää kännykät päällä.

Oletetun Peten pyörän tiedot löytyivät poliisin rekisteristä. Samoin kotiosoite. Partio lähti Peten kotiin tarkistuskäynnille, jossa Peten äiti avasi säikähtäneenä oven.

– Mitä on tapahtunut? Ei kai onnettomuus? hän valahti kasvoiltaan kalpeaksi.

Poliisi kertoi pojan seurassa liikkuneen tytön katoamisilmoituksesta. Äiti kertoi nähneensä poikaa viimeksi lauantaiaamuna. Näytti siltä, että hän oli käynyt sovitusti hoitamassa koiraa. Vesikuppi oli täytetty. Poliisit halusivat kurkistaa Peten huoneeseen. Huoneen jokaisella seinällä roikkui öljyväritöitä. Julisteitakin. Äiti selvitti, että poika opiskeli taideaineita. Poliisi soitti laitokselle ja kielsi äitiä koskemasta mihinkään. Kodissa tehtäisiin lisätutkimuksia. Tytön katoamisaika täsmäsi yksiin taidevarkauden kanssa. Pojan taideopinnot saattoivat merkitä, että näillä kahdella tapahtumalla olisi jotain yhteyttä. Ties vaikka olisivat varastaneet Virginien.

 Jatkuu huomenna…

 Maija-Liisa