Jatkis 1
Kokeilemme jatkokertomusta. Maija-Liisa on kirjoittanut kuusiosaisen jatkiksen ”Hevari ja kevari”, jonka osat julkaistaan perättäisinä päivinä. EJ
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Heinäkuun toisena viikonloppuna saapui värikäs festarikansa. Ennakkoliput vaihdettiin rannekkeisiin. Festarialueen portit avattiin ja laulurinteen nurmikko täyttyi rockifaneista. Ilosaarirock oli monille jokakesäinen must- juttu. Bändit soittivat usealla eri lavalla, tarjontaa riitti jokaiselle.
Anniskelualueen ulkopuolella jammaili 15 -vuotias Sanna kavereineen. Hänellä oli loistava fiilis päällä koko ajan. Sanna keinui musiikin tahdissa. Ohuet sormet käsivarsien jatkona piirsivät maisemaan mieletöntä tunnekuvaa. Jengi osasi biisit ulkoa ja veti täysillä mukana. Musiikin jytke aiheutti outoa vapinaa jammailijoiden kehossa.
Keväällä koulun loputtua Sanna otti lävistyksen vasempaan sieraimeen ja alahuuleen. Mustiin Sanna pukeutui jo talvella. Hän täydensi kokonaisuutta mustalla nahkarotsilla ja bootseilla. Ranteet saivat mustat irtokalvosimet. Hoikkana, pitkine mustine hiuksineen hän sai musasta positiiviset vibat. Tummaa lilaa huulissa ja kynsissä, ne näyttivät hänestä aika makeelta.
– Kerran rockari, aina rockari, Sanna sanoi. Hän kohotti kasvoillaan roikkuvia hiuksia ja huomasi lähellään jammailevan pojan.
– Moi! Kukas sä rastaletti oot? Sanna kiinnostui pojasta.- Mä oon kuullu vaan tän kaupungin skineistä, mut sullahan on tosi makeet rastat. Tuu meidän messiin. Pete sanoi moikat ja siirtyi omasta porukastaan tyttöjen seuraan.
– Sairaan hyvin rulettaa tää musa, hän jatkoi Sannalle
– Asutko säkin teltassa tuolla? Sanna näytti kädellään Raviradalle päin.
– Asun tässä lähellä. Tulin kevarilla, Pete siirtyi Sannan viereen.
– Kevarilla!
– Niin. Kevytmoottoripyörä, piikki, satapiikki, onhan sillä rakkaalla lapsella nimiä.
– Haluatko kyydin? Pete kysyi äkkiä Sannalta. – Tullaan pian takasin.
– Tietysti haluun! Oon aina halunu, Sanna innostui. Iltapäivä oli jo kääntymässä illaksi.
– Et kyllä lähe mihinkään! Kavereiden huudot musiikin yli kaikuivat kuuroille korville. Sanna halusi ajelulle.
– Ei kun menoks, Pete ojensi Sannalle kassistaan kypärän.
Hän vei tytön mukanaan parkkipaikalle, jossa valkoinen Yamaha odotti. Sanna istui tiiviisti Peten taakse. Lämpöisestä säästä huolimatta kyyti tuntui kylmältä. Nuoret ajelivat ympäri kaupunkia. Kaupungin lähistöllä sijaitsi myös Peten koti, johon he pysähtyivät.
– Ihan mieletöntä, Sanna sanoi noustessaan pyörän päältä. Eka kerta prätkällä! Vautsi!
– Lupasin kusettaa koiran, Pete avasi kotinsa ulko- oven. Muut ovat jossain sukupirskeissä.
Ovella haukahti punaruskea mäyräkoira vieraan nähdessään. Tappijalka. Se hyppi lattialla tasajalkaa ja pyörähti pituusakselinsa ympäri muutamia kertoja vikkelästi. Pete lisäsi koiran kuppiin vettä ja käytti sitä pihan perällä.
Sanna katseli Peten huoneen seinillä olevia maalauksia ja julisteita. – Maalaatko ite? Sanna kysyi huoneeseen saapuneelta Peteltä.
– Joo. Se on jotenkin elämäntapa. Pete kertoi opiskelustaan amiksessa, jossa hän suoritti kuvallisen ilmaisun perustutkintoa. Maalausta, kuvanveistoa ja sen sellaista.
– Hei , mut lähetään menemään, että keritään kuulemaan Apulantaa ja Sielunveljiä, Pete kiirehti kuviin syventynyttä Sannaa.
– Mennään , Sanna vastasi.
Jatkuu huomenna…
Maija-Liisa