Kahdeksan minuuttia

Taitavat olla rehuja... Kuvat Lissu

Ei kyllä paljon parane.

Olin juuri lukenut Värtsin ja istuin kirjoittamassa sähköpostia ystävälleni, kun huomasin jotain liikahtavan näkökenttäni laitamilla. Nostin katseeni ja mitä näinkään – orava istui parvekkeen kaiteella! Lumoutuneena ja melkein hengitystä pidättäen tuijotin sitä. Ja sitten – kamera!  Äkkiä ylös tuolista ja kamera esiin. Alkoi oravajahti lasin läpi. Parvekkeen ovea en uskaltanut avata etten pelästyttäisi vierastani.

Orava tutki uteliaana paikkoja. Ensimmäiseksi sen täytyi kokeilla millaista on istua kukkaruukussa valkoisten petunioiden keskellä. Viereisessä persiljaruukussakin oli poikettava. Sitten kaidetta pitkin parvekkeen toiselle laidalle. Tuijan oksien täyttämässä ruukussa vierähti hetki tuijan pikku käpyjä nakerrellen. Viereisen ruukun kuusen oksistakin löytyi jotain maisteltavaa. Sitten vielä muutama kierros lattialla ja sieltä seinää pitkin kaiteelle. Petuniaruukkujen kohdalla orava pysähtyi ja nousi takajaloilleen. Näytti ihan siltä kuin se olisi ihmetellyt kukkia. Hetken kuluttua pörröhäntä vaan heilahti, kun orava hyppäsi alakerran terassille. Kahdeksan minuutin vierailu oli päättynyt.

 

Oisko naapurissa paremmat sapuskat?

9 comments for “Kahdeksan minuuttia

  1. On Sinulla hienot aamuohjelmat. Korvaa monin verroin aamuTV:n.

  2. Huomasin minäkin heti oleellisen. Kaide on hyvässä maalissa.

  3. Taisi olla Kurrella minuuttiaikataulu
    koska teki vain pikavisiitin,
    vosikohan tuota kutsua
    ranskalaiseksi visiitiksi.

  4. Lissu on rakkaudella kukkia hoitanut, sen totesi oravakin käydessään. Minä näin myös äskettäin oravan tuossa pihanäreessä
    kiipeilemässä.

  5. Taisin saada vakiovieraan tuosta oravasta. Tällä viikolla olen nähnyt sen jo kaksi kertaa parvekkeellani. Tänään se puraisi latvan männyn oksasta ja söi sen. Lisäksi muutamia tuijan käpyjä. Eilen se oli jättänyt männyn oksan palan käyntikortiksi parvekkeen kaiteelle poissa ollessani.

    Talitintit ja varpuset ovat vakiovieraita parvekkeella, vaikkei niitä kerrostalossa saakaan syöttää. Aina sitä kukkaruukuista jotain pientä nokittavaa löytyy. Lokki ja variskin ovat käyneet kaiteella istumassa. Ja eräänä kesänä istui punarinta pitkän tovin ukonhattupensaassa.

    Eräänä keväänä mustarastas teki pesänsä pyörävaraston ulkopuolella seisoneen pyörän koriin. Haudonta onnistui ja poikaset pääsivät maailmalle.

    Rusakot ovat kesäaikaan jokapäiväinen näky pihan apilanurmella, mutta oravia ei ole ennen tätä syksyä pihapiirissä näkynyt.

    Sakarille mainittakoon, että kaiteen hyvä maali johtuu talon nuoresta iästä. Ei ole ehtinyt kolmessatoista vuodessa rapistua.

  6. Eilen viritin pihalleni linnuille ruokintapaikkaa, kun ei ole
    itsellä nykyään edes kultakalaa.

  7. Lissu laittelee usein linkkejä Värtsin väen
    vanhoihin kirjoituksiin. Niinpä minä ”kostan” nyt
    hänelle kertomalla seuraavaa:

    Sain käsiini Viherpiha lehdessä 8/2004 olleen
    artikkelin ”Satu alkaa parvekkeelta”. Siinä oli kolmen sivun juttu
    Herttoniemen marttojen järjestämästä parvekekilpailusta,
    jossa Lissu Kaivolehdon parveke oli tullut toiseksi!
    Jostain syystä ensimmäiseksi tullutta ei esitelty.
    Juttu kuvineen oli siis pelkästään tuosta Lissun syyskuntoon
    koristellusta parvekkesta!

  8. Oravilla ei ole tänävuonna monellakaan alueella käpyjä.Syövät hädissään männyn oksia.
    Laitoin auringonkukan siemeniä syötäväksi,käy 10-12 oravaa syömässä.
    Näin täällä kainuussa.

  9. Tellervo; se oli silloin kauan sitten…. Nyt parvekkeella on vain kolme kuukautta ahkerasti kukkineet orvokit, jotka näyttävät aika räjähtäneiltä… Tarttis vissiin tehdä jotain…

    Tänään orava ilahdutti minua vierailullaan pariinkin otteeseen. Tuossa se ravasi partsin kaiteella ees taas ja välillä tuijotteli zoomailujani. Kipaisipa välillä kolmanteenkin kerrokseen. Toivottavasti ei tule aamulla herättelemään minua, kun jätän partsin oven yöksi auki.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *