Värtsin lukijoilla saattaa olla muistoja ns. rintamamiestaloista. Savonlinnalainen Ensio Immonen lähetti muutamia aiheeseen liittyviä valokuvia, jotka ovat 1960-luvun puolivälistä. Lastenlapsia on vierailulla ukin luona Kenraalinkylässä.
”Rintamamiesmallisia taloja rakennettiin Kenraalinkylään muutama, vaikka sinne ei varsinaisia rintamamiestiloja muodostettukaan. Kymin maatkin olivat perin louhikkoisia”, kirjoittaa Ensio.
Rintamamiestalo oli eräs ratkaisu sodanjälkeiseen asuntotarpeeseen. Se oli puolitoistakerroksinen, puurakenteinen ja harjakattoinen. Rakennuksen keskellä olevan savupiipun ympärille sijoitettiin kaikki asuintilat. Pohja oli neliön muotoinen.
Alakerrassa sijaitsivat eteinen eli porstua, kaksi huonetta ja erillinen keittiö. Yläkerrassa oli kaksi päätyhuonetta, jotka usein kunnostettiin vasta myöhemmin. Talossa oli usein myös kellari. Ikkunoita oli joka suuntaan.
Kantavana rakenteena oli määrämittaisesta sahatavarasta naulaamalla koottu kehikko. Tähän saatiin malli Amerikasta. Eristyksenä käytettiin useimmiten sahanpurua ja vuorauksena laudoitusta.
Rintamamiestaloissa ei ollut varsinaisia peseytymistiloja, jotka tehtiin yleensä erilliseen piharakennukseen. Pesu- ja saunatilat sekä vessa lisättiin taloihin usein jälkikäteen , esimerkiksi ns. elintasosiipeen.
Suunnittelun lähtökohtina olivat sotien jälkeinen ankara tarvikepula ja omatoimirakentaminen. Suunnittelijoina mainitaan Aulis Blomstedt ja Yrjö Lindegren. Taloja tehtiin etenkin korpeen raivatuille rintamamiestiloille.
säv. Reijo Määttä
san. Ensio Immonen
sov. Kimmo Tuomaala
Suunnilleen noilla piirustuksilla oli oma kotitalonikin
rakennettu. Kävimme lähikoulun opettajalta hakemassa vanhoja sanoma- ja viikkolehtiä, jotka laitettiin vintille sahajauhojen
alle eristeeksi.
Noista hevoskuvista muistuu mieleeni erän kotonani ollut hevonen,
joka oli naisvihaaja. Yritti hyökätä, jos nainen meni liian lähelle. Olisiko joku nainen jossain huitaissut sitä luutturätillä tai jotain. Hevonen kosti kaikille naisille.
Eipä ole juuri lohduttomampaa näkyä
kuin tyhjäksi jäänyt talo ja pihapiiri.
Kuinka osuvasti Ensio onkaan vanginnut
sanoitukseensa koko rintamamiestalon
elämänkaaren. Sävellyskin on tunnelmaan sopiva.
Täällä Niinivaaran rinteessä näkee vielä
monesta rakennuksesta että se on alunperin
rintamamiestaloksi rakennettu. Kadutkin on nimetty
menetetyn kotiseudun mukaan. Löytyypä taloja
vielä aivan alkuperäisessä asusaankin.
Oman kotitaloni isä rakensi veljensä kanssa
v. 1948, se oli ns paritalo mutta rintamiestalon
piirustuksilla tehty. Hyvän sijaintinsa
vuoksi se ei ole kokenut autioksi jäämisen kohtaloa
vaan siinä asutaan edelleen.
Hyvää musiikkia.
Vieläköhän joskus saamme kuulla myös varsinaista Värtsilä-nimistä kotiseutumusiikkia Teiltä alan osaajilta?
Sakarille. Saa kuulla. Maltahetki
Asuin 1950-luvulla kouluaikana erään rintamamiestalon keittiössä Tohmajärvellä. Se oli hyvin toimiva paikka helloineen ja uuneineen, talon sydän. Olohuoneeseen en päässyt muutaman vuoden aikana kuin kurkistamaan, se oli suurimman osan ajasta vuokrattuna yksittäisille asunnon tarvitsijoille. Alivuokralaisia oli myös yläkerrassa. Kun yläkerran lattiassa ei tainnut olla äänieristeitä, pysyi hyvin kärryillä vuokralaisten perhe-elämästä. Huussi oli pihan perillä ja saunassa käytiin naapurin rintamamiestalossa.
Majailen edelleen rintamamiestalossa. Hyvin on nukuttanut. Välillä piti tehdä pientä pinta remonttia. Uusin talon puuosat. Oikeastaan piti vain maalata talo ulkopuolelta kun maali hiukan kupruili paikoitellen.
Olivat maalanneet sellaisella lateksi maalilla, joka kestää isältä pojalle. Hyvin maali oli pysynytkin, mutta panelit olivat hapanneet alta
Jostain luin, että näitä talon piirustuksia tilattiin Ruotsista ja kolmet piirustukset hyväksyttiin käyttöön. Niillä malleilla sitten asutettiin miltei koko siirtolaisjoukko. Pieni ”mummonmökki”, ”keskikoko” josta ilmeisesti Ensio puhuu, ja suurin. Tässä suurimmassa mallissa näkyy yleensä pienet ikkunat päätyjen sivuilla -voivat olla vinoneliön muotoiset. Pienet ikkunat taitaa olla myös sivuilla räystäiden lähellä. Ikkunat antavat valoa yläkerran huoneitten vieressä oleviin varastoihin eli ”luiskiin” niinkuin meillä päin sanotaan. Huoneitten lukumäärä lienee ainakin näissä kahdessa suuremmassa mallissa sama.