Kukkaa pukkaa

Jättipalsami. Kuvat Lissu

Marraskuu on jo hyvällä alulla ja lämpötila pysyttelee edelleen kymmenen asteen kieppeillä. Täällä Helsingin rannikolla ei ole ollut vielä yhtään pakkasyötä. Olen päivittäisillä happihypyilläni tässä lähiympäristössä bongannut ilokseni monia myöhäisiä kukkijoita. Sen lisäksi, että olen kuvannut niistä useimmat, piti oikein alkaa tehdä listaa, kun tuntui että niitä on nyt tavallista runsaammin.

Sain kokoon peräti 40 kukkivaa lajia! Niistä luonnonvaraisina kasvavia oli 19. Pihoille ja puistoihin istutettuja perennoja ja pensaita löytyi kukkivina peräti 21. Listasta puuttuvat kokonaan parvekkeilla näkemäni pelakuut, lumihiutaleet, verbenat, miljoonakellot ym. Omalla lasittamattomalla parvekkeellakin valkoinen petunia on täydessä kukkaloistossaan ja myös lehdet ovat vielä syvänvihreitä.  Hämmästyttävin löytö oli kukka erään pihan reunaan istutetussa pienessä bougainvilleassa. Yleensähän bougainvillean näkee kuumissa etelän maissa valkoiseksi kalkittujen talojen seinustoilla. Kukkaa ihmetellessäni mieleen nousi kuulemani sanonta: ”Kuki siinä mihin sinut on istutettu.”

Mansikoita marraskuussa

Rohtoraunioyrtti.

Päivälehtien lukijoiden kuvapalstoilla olen lisäksi nähnyt muutamia kuvia sellaisista kukista, joita ei ole sattunut nyt kohdalleni. Palstoilla on ollut myös kuvia ahomansikoista (kukka ja kypsä marja samassa varressa) ja kypsistä vatuista. Omista kuvatiedostoistani löytyy vattukuvia kolmen vuoden takaa marraskuun kymmenenneltä päivältä. Luonto tarjosi silloin kameran ulkoiluttajalle kourallisen vattuja välipalaksi! Taisi olla sama vuosi ja päivä, kun onnitellessani puhelimitse syntymäpäiväänsä viettävää ystävääni, hän kertoi poimineensa kourallisen mansikoita puutarhastaan. Vuosituhannen vaihteessa toin rantatien varresta muutaman päivänkakkaran maljakkoon jouluviikolla.

Pyhäinpäivän aikaan

Eilen oli taas yksi niistä täydellisistä ulkoilupäivistä. Pitkälle aamupäivään sumu leijui peilityynen meren yllä tehden maisemasta sadunomaisen. Lokit parveilivat verkkojaan kokevan kalastajan ympärillä. Kalastajaa harmitti repeytynyt verkko. Oli kuulemma taas nähnyt kaksi hyljettä lahdella. Varikset tepastelivat uimarannalla ja mustarastaat rupsuttelivat rannan aroniapensaissa. Pari hentoa vihellystäkin olin kuulevinani. Auringonvalo sai kukat hehkumaan. Kyykin ja kumartelin kukkia ihastellen kamerani kanssa. Erityisesti minua ilahdutti paljon parjattu tulokaslaji jättipalsami. Sen kukkarunsaus levitti ympäristöön sulotuoksuaan. Kun vähän hipaisin siemenkotaa, se pirskautti vauhdilla siemenet matkojen päähän.

Olin tänään valitsemassa kuvia eiliseltä reissultani tätä tarinaa varten, kun puhelin piippasi. Kakku-Paavolta tuli kuvaviesti ihastuttavan sinisestä ritarinkannuksesta. ”Ritari aloitti taas,” tekstasi Paavo. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.

Herttoniemenrannassa pyhäinpäivänä 2011.

9 comments for “Kukkaa pukkaa

  1. …No onkos tullut kesä,nyt talven keskelle… tuli mieleen
    näistä kukkakuvista. Jouluunhan ei ole enää kuin jokunen viikko.

    Omalla pihallani huomasin orvokkien terhistäytyneen uudelleen
    kukkimaan. Muitakin kukkii, täytyy oikein katsoa asiakseen.

  2. Lupiinit kukkivat Värtsilässä.

  3. Lissu sulostutti sunnuntaiaamun,
    tosin Tellervon nimilöydötkin ovat
    kiinnostavia.

  4. ”Nyt kesän viime kukka kukoistaa yksin vaan,
    siskoistaan ruusurukka jäi myrskyn maailmaan.
    Ei kukkaa ruusunlaista syyslaaksoss ollenkaan,
    mi voisi kaunokaista kuvastaa ruskoaan.”

    ***

    Kaikki tyttökirjoja lukeneet tai elokuvan
    katsoneet muistavat varmaan Iris Klewen ja
    tämän laulun.

  5. Kyllähän se ruusu on kukkien aatelisia (ehkä nyt ei kuitenkaan kurttulehtiruusu). Juhannusruusun nuppu marraskuussa sykähdytti!

    ”Yksi ruusu on kasvanut laaksossa”,Tapio Heinosen esittämänä niin kaihoisa ja koskettava. Innostuin samalla kuuntelemaan monta muutakin hänen kappalettaan. Tapsalla on niin samettinen ääni.

  6. Ei ole vuodet veljeksiä. Viime vuonna (2011)sai vielä pyhäinpäivän aikaan ihastella runsasta kukkavalikoimaa luonnossa. Tämän jutun kukat olin kuvannut 4.11. Nyt ei missään näy enää kukan kukkaa. Eikä ole näkynyt ainakaan pariin viikkoon.

    Marraskuun yhdeksäntenä kuvasi Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa mm.päivänlijan, kissankellon, kehäkukkia, krasseja, kiinanneilikan, mirrin mintun, tuliunikon, myskimalvan ja monia, monia muita lajeja.

    Marraskuun puolivälissä kuvasin rentukoita ja ruusuja.

    Vielä joulupäivänä kukki naapurin pihalla kevätesikko ja parvekkeellani petunia. Nyt partsilla ei ole muuta vihreää, kuin pari persiljatupsua.

  7. On jääkukkia ihailtavaksi vai oliko se kuurankukka oikea sana. Huurrekukka varvukossa on on pakkasen mestariteos. Samoin huurteiset koivut auringon valossa ovat kauniita.

  8. Kuurankukat ovat ihastuttavia! Täällä etelärannikollakin niitä sai ihailla muutaman päivän lokakuun lopulla, mutta sitten ilma lämpeni jälleen ja kuurankukat sulivat.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *