Kirjan juhlaa

Helsingin messukeskuksessa on vietetty neljä päivää kirjanystävien juhlaa. Nämä olivat 11. Helsingissä järjestetyt kirjamessut. Ensimmäiset olivat 2001. Tapahtuma on paisunut vuosi vuodelta. Ensimmäisten kirjamessujen kävijämäärä oli n. 30 000 henkeä. Viime vuonna kävijöitä oli jo 80 000. Tämän vuoden kävijämäärä oli ennätysmäiset 80 850 henkeä. Samaan aikaan ja samalla lipulla oli mahdollisuus tutustua myös Viini, Ruoka & Hyvä elämä messuihin sekä ArtForum tapahtumaan ja Musiikkimessuihin.

Viro oli tämän vuoden teemamaa. Messuvierailla oli oiva tilaisuus tutustua lähemmin Viron kirjallisuuteen ja kulttuuriin, sillä lähes viisikymmentä virolaista kirjailijaa, tutkijaa ja politiikkoa esiintyi messuilla. Mukana oli mm. Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves ja kirjailija Viivi Luik.

Muutamaa viikkoa ennen messujen alkua postiluukusta kopsahti messuluettelo. Oitis kellahdin sen kanssa sohvalle ja aloin korostuskynän kanssa merkata kenen kaikkien kirjailijoiden haluaisin kuulla kertovan teoksistaan. Messuille oli tulossa lähes tuhat esiintyjää. Ajattelin, että osallistun messuille kaikkina neljänä päivänä. Siitä huolimatta minulla ei olisi mahdollisuutta kuulla kaikkea haluamaani päällekkäisten esitysaikojen vuoksi.

Torstaina oli ihan ensimmäiseksi koluttava kaikki antikvaarien osastot ja siinä vierähtikin melkoinen tovi. Yleissilmäyksen luominen kustantajien ja kirjakauppojen osastoihin lohkaisi melkoisen osan päivästä kiinnostavia kirjauutuuksia silmäillen ja ostoksia tehden. Ruumiskin rupesi vaatimaan ravintoa ja niinpä oli poikettava ruokamessujen puolelle nauttimaan välimerellisen lautasen antimista. Kirjailijoiden haastatteluista ehdin päivän aikana kuulla vain muutamia pieniä pätkiä ohimennen. Olin saanut ystävältäni lipun kaupunginorkesterin konserttiin musiikkitaloon ja niinpä minun oli lähdettävä messuilta pois jo hyvissä ajoin iltapäivällä. Kotiin lähtiessä poikkesin vielä piirakkaostoksille liperiläisen kotileipomo Sorsan osastolle.

Kirjoittaminen ehkäisee masennusta

Perjantaina olin hyvin nukutun yön jälkeen virkeänä ja voimissani paikalla heti messujen avauduttua. Moni muukin oli. Väkeä oli heti aamusta kuin helluntain epistolassa. Hetken kierreltyäni suuntasin kohti Aleksis Kiven lavaa, jossa Claes Andersson kertoi kirjastaan Oton elämä. Romaanin päähenkilö on elämäänsä muisteleva kirjailija. Iso katsomo oli täpötäynnä, seisomassa ainakin yhtä paljon kuin istumassakin. Suurin osa naisia. Andersson suositteli kirjoittamista, sanoi sen ehkäisevän masennusta.

Seuraavaan esitykseen samalle lavalle onnistuin saamaan istumapaikan. Irlantilainen Lorna Byrne keräsi vielä suuremman kuulijajoukon kuin Andersson. Lornan kirjat Enkeleitä hiuksissani ja Portaat taivaaseen ovat omaelämäkerrallisia ja käsittelevät enkeleiden läsnäoloa maan päällä. Kirjoja on käännetty 20 kielelle. Lorna on nähnyt enkeleitä lapsesta saakka. Lähtiessään keväällä Suomesta Lorna oli nähnyt puunenkelin. Enkeli oli pyytänyt kiittämään suomalaisia siitä, että he pitävät hyvää huolta puista ja luonnosta.

Juhani Ahon syntymän 150-vuotisjuhlan pääteoksen, Naisten mies ja aatteiden, kirjoittaja Panu Rajala sai heräämään kiinnostuksen Juhani Ahoon ja hänen tuotantoonsa. Ahoa ei ole tullut luettua sitten kouluaikojen.

Perintömaille Pohjois-Karjalaan

Virpi Hämeen – Anttilan romaani Railo kiinnosti ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että romaanin päähenkilö, IT-firmasta työttömäksi jäänyt Teppo päättää jättää kaiken ja lähteä perustamaan yritystä perintömailleen Pohjois-Karjalaan. Haastattelun aikana selvisi, että kirjassa puhutaan Pohjois-Karjalan murretta.

Neljän haastattelun kuuntelemisen jälkeen alkoi nälkä kurnia. Eikun ruokamessuosastolle ja siellä aluksi juustomaistiaisille. Samat tyypit olivat kolme viikkoa aikaisemmin myymässä juustojaan Joensuun kalamarkkinoilla. Ruokapaikkaan oli tuskastuttavan pitkä jono. Joka paikassa alkoi olla ihmisiä ja hälinää yli sietokyvyn.

Luin viime talvena Värtsissä olleen kirjaesittelyn innostamana Tuomas Kyrön Mielensä pahoittajan. Tykästyin kirjaan kovasti ja niinpä minun oli nyt ehdottomasti mentävä kuuntelemaan Tuomas Kyröä ihan livenä. Hänen uutuuskirjaansa, Jänis ja kerjäläinen, joudun odottamaan kirjastosta jonkun aikaa, olen varausjonossa sijalla 345.

Perjantaina olin messuilla peräti 7½ tuntia. Kotiin palattuani olin aivan ryytynyt. Päätin että mulle riitti nyt messut. Viikonloppuna olisi ollut tarjolla vielä pilvin pimein kiinnostavia haastatteluja, mutta olkoon. Tungosta ja hälinääkin siellä olisi ollut vielä enemmän kuin perjantaina. Loppuillan retkotin voipuneena sohvalla hankkimiani kirja-aarteita selaillen.

Ystäväni Leena oli minua kestävämpi kirjamessuilija. Lauantai-iltana sain häneltä sähköpostiviestin: ”Huomenna neljättä päivää messuilla. Hyvää on ollut mutta hyvä, etteivät jatku pidempään. En osais olla poissa enkä jaksais enempää viisauksia ja virikkeitä.”