Hiljainen on kylätie, laulettiin aikanaan Topi Kärjen haikeaa tangoa. Sopii mielestäni kuin nappi raksiin seuraavaan tarinaan. Soittelin Eila-ystävälleni Uuteen-Värtsilään kysyäkseni, mitä kuuluu tänä päivänä kylän elämään.
Samaa uneliasta oloa edelleen, sain kuulla. Asiat eivät ole muuttuneet miksikään sen jälkeen, kun tehtaan toiminnat loppuivat. Ennen niin vireä kylä nukkuu karhun unta. Eipä siis ihme, jos itse mesikämmenetkin liikuskelevat samoilla tanhuvilla.
Kauppoja oli ennen melkeinpä kymmenkunta, lisänä vielä Miinin kioski. Nyt Tohmajärveltä löytyvät lähimmät palvelut. Suojoen rantatörmällä olleella armeijan parakilla ja myöhemmin tehtaan rakentamalla Kerhotalolla tanssittiin häitä ja katseltiin elokuvia. Siellä kävi vierailevia teatteriryhmiä ja esittäviä kiertueita. Tehtiin teatteria itsekin ja laulettiin kuorossa sekä pidettiin iltamia.
Nyt Huvipirtin paikalla joen rantatörmällä kasvaa komea puusto ja tehtaan rakentama Kerhotalo on myyty yksityiselle, eikä siellä ole mitään yhteistä toimintaa. Rautatieaseman ulkovuoraus on purettu, vain hirsiseinät ovat jäljellä eikä rakennus ole enää rakennuksen näköinenkään. Alueella toimii joku puualan yrittäjä.
Yhteishyvän myymälärakennus seisoo paikallaan rikotuin ikkunoin. Tehtaan rakennuttamat rivitalot on osittain kunnostettu ja ovat saaneet uusia asukkaita Venäjältä. Heitä lienee kuitenkin vähemmän kuin joku vuosi sitten. Peijonniemen komea kivikoulu seisoo tyhjänä tienhaarassa. Myymäläauto kuuluu pysähtyvän sen pihassa silloin tällöin.
Kirjastoauto ajaa sen sijaan Yhteishyvän pihaan kolmen viikon välein. Ainoa asiakas taitaa olla Eila, joka antoi tiedot tähänkin kirjoitukseen.
Kylässä ei ole enää taxi- eikä muitakaan palveluita, kaikki on Värtsilän tai Tohmajärven varassa. Eipähän kohta kylällä ole asukkaitakaan.
”Niin muuttuu maailma Eskoseni”, tuumaili aikoinaan muuan Aleksi!
Kuulostaapa tosi lohduttomalta tuo Uuden-Värtsilän tila nykyisellään.
Lissu lähetti kuvia Uudesta-Värtsilästä. Liekö suoraan Hesan kirjamessuilta porhaltanut sinne.
Tyhjäksi on mennyt tämä kylä.Ei edes iltaisin katuvalot pala ,jotta me muutamat kylän asukkaat uskaltaisimme iltakävelyllä käveleskellä.Koulu on jälleen myyty jollekkin uudelle.En tiedä mitä siihen tulee,vai tuleeko mitään.Sääli,sillä niin hyvä koulu on tyhjillään.Mitään kerhotoimintaa tai mitään muutakaan siellä en tiedä olevan.Minä olen tullut tälle kylälle vuoden 1990 loppupuolela ja silloin täällä oli pelko kuinka uskaltaa kulkea.Siihen aikaan oli kaksi kauppaa vielä ja Baari paikoillaan.Nyt Baarikin on kiinni ja Tohmajärvelle on lähdettävä jotain pientä ostamaan jos jotain talosta puuttuu pientä purtavaa.Asukkaita en tunne nykyään kuin nämä läheisimmät naapurit ja heidän kanssaan ei tule ehkä kahteen kuukauteen sanaa vaihdettu.Nuoria täällä ei enään asu.
Juuri aamulla riimittelin mielessäni Uutosen suoraa, joksi entistä kotiraittiamme nimitimme vaan taisin torkahtaa ja jäi kirjaamatta, mutta ehkäpä joskus myöhemmin ;)) Kyllähän sitä tuhansia kertoja neljällä vuosikymmenellä tuli tallattua, ja välillä isommankin lapsilauman kanssa, kun oli kerho- ja esikoulukuljetukset, jotka tein mielelläni, ja näin saimme vaihtelua hoitolasten arkeen.
Surkeeta on, kun kaikki tahtoo rapistua ja työpaikkoja ei vaan ole tullut entisten loputtua. Toivottavasti Peijonniemen koulu saa uudet omistajat ja uutta virtaa kylälle, kenties jopa työpaikkojakin. – Löytyyköhän kirjastolta aikoinaan mm. sulatolta ja kyläläisistä otetut valokuvat? Itselläni on 1960-luvulla otettu pieni ilmavalokuva, jossa tehdas toimii täydellä höyryllä, eikä Olkkosen pellotkaan ole vielä metsittyneet, ja radan varressa näkyy myös se Mustosen Elman kuppila, jossa junan kulku tuntui lattian tärinänä.
Eikös siihen Peijonniemen koululle pitänyt tulla alkoholimuseo ja jotain muutakin matkailuun liittyvää? Muistelen jostain lehdestä jotain sellaista lukeneeni joskus.
Esko Rahkonen noin 1966 Hiljainen kylätie:
http://www.youtube.com/watch?v=U8urK1Dr0o8
Ensimmäinen kauppahan purkautui ja nyt on ollut uusi ostaja koululle.En tarkemmin tiedä siitä mutta taisin lehdestä siitä lukea.Minun tullessa kylälle täällä oli paljon lapsia ja koulukin kukoisti.Tosiaankin Olkkosen pellot on metsistyneet ja nythän siellä on joku hiekka/sora kuljetusta.Metsää on raivattu jotta mekin näemme nyt heidän talon täältä meiltä.Toivottavasti tää uusi omistaja koululle saa tälle kylälle työpaikkoja ja saisimme nuoria tänne jotta kylä alkaisi kukoistamaan.Entisessä Kuittisen kaupassa on jotai puu tai höyläystä.En tiedä omistajaa mutta Kuittisen kanssa tässä keväällä juttelin.
Kuittiset olivat 1960-luvulla (ehkä ennemminkin) Yhteishyvän myymälässä Järventauksessa. Isä Keijo myymälänhoitajana ja taisi siinä koko perhe olla enempi tai vähempi kauppa-apulaisina. Rouvan nimeä en muista. Lapset olivat Kauko, Erkki ja Riitta. Kauko tietääkseni kuoli aika nuorena.
Aika osuva nimi kauppiaalle tuo Kuittinen.
Surullista tuo Uusi-Värtsilän tarina! Onneksi on kuitenkin jäljellä Peijonniemi, jonka osa-alue U-V on. Vielä surullisempi on Värtsilän tarina, kun raja tuli väärään paikkaan. Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Värtsilä on lintujen rakastama paikka. Yläilmoissa viihtyvät myös idän lentokoneet. Maantiellä kiemurtelee miljoonan auton helminauha. Ja kaiken tämän liikkeen rinnalla riittää myös hiljaisuutta elämän ihmettelyä varten! Ja Pyhän Kolminaisuuden, joka on kaiken elämän takana. Ierikka.