Maija Tiittanen on eläkeläisten puuhahenkilöitä Värtsilässä. Kuvat EJ
Esteettömyys, mitäpä se voisi Värtsilässä merkitä? Hyvän esimerkin saivat ikäihmiset maanantaina, kun kiipesivät kylätalon sokkeloisia portaita yläkerran kokoushuoneeseen kuuntelemaan aiheesta järjestettyä tiedotustilaisuutta. Eipä sinne olisi päässyt pyörätuolilla, rollaattorilla tai lastenvaunuilla.
”Kulkuväylien tulisi olla tasaisia, portaattomia ja kynnyksettömiä”, luennoi projektikoordinaattori (?) Anne Marie Turunen Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun Muotoilun ja kansainvälisen kaupan keskuksen Itsenäisen Suoriutumisen Innovaatiokeskuksesta ISAKista. Hän oli esittelemässä Kiertävä pysäkki -hanketta värtsiläisille.
”Kiertävä pysäkki” tavoittelee maaseudulla asuvien, ikääntyvien ihmisten asumisolosuhteiden turvallisuuden ja esteettömyyden kehittymistä ja monta muuta asiaa. Hanke pyrkii olemaan mukana esimerkiksi kylätapahtumissa. Värtsilän tilaisuuden oli järjestänyt Eläkeliiton paikallinen yhdistys.
Perustuslaki kieltää syrjinnän mm. terveydentilan ja vammaisuuden perusteella. Kaikilla pitäisi olla lakien perusteella edellytykset elää ja toimia muitten kanssa yhdenvertaisina yhteiskunnan jäseninä.
Onko Värtsilän kirkossa induktiosilmukkaa? Mikä se on, kyselivät tilaisuuden osanottajat. Palvelujakin pitäisi olla taloudellisesti tasavertaisesti saavutettavissa. Miten on Värtsilässä kulttuuripalvelujen laita, esitelmöitsijä halusi tietää. ”Hiljaista on ainakin talvella. Kirjastoauto käy kerran viikossa. Muualle pitää lähteä kulttuuria etsimään.” No, onhan kesäteatteri kesäisin ja hyvä onkin.
”Mutta ei meillä ole kauan kirjasto- eikä kauppa-autoa, jos emme niitä käytä”, huomautti Maija Tiittanen. Joku toinen tiesi Värtsilässä asuvan ihmisiä, jotka eivät pääse minnekään, eivät ainakaan ilman saattajaa. Pankkipalvelut ovat heidän kannaltaan turhan kaukana.
Luennoitsija kysäisi, miten sujuu kassien kantaminen kaupasta parkkipaikalla sijaitsevalle autolle? ”Kyllä meillä on parkkipaikkoja, mutta ei ole kauppoja”, hänelle vastattiin.
Yksi keino ainakin tuntui olevan käytettävissä. ”Eläkeläiset ovat lisääntyvä luonnonvara Suomessa. Meidän pitää terhistäytyä ja pitää kovempaa ääntä”, sanoi Kalle Lintunen.
Kylätalon kokoushuoneen lattiapinnan turvallisuutta kehuttiin ja tuolitkin vaikuttivat tanakoilta istua.