Ilta-auringon kullatessa Kukkolammen rantoja ei kenelläkään ollut vielä äitiä ikävä. Kuvat EJ
Rantavedestä löytyi elävä rapu.
Yllätys, yllätys, Kukkolammen Luppotuvalla oli lauantai-iltana täysi meno päällä. Värtsilän partiolaiset olivat siellä yöleirillään. Nuotio oli jo saatu rantaan syttymään, kun verkkolehti osui sattumoisin paikalle. Vanhempana tukena ja turvana oli Jussi Raerinne, joka ajankulukseen pilkkoi talkoolaisten taannoin rantavedestä nostamia hakopuita.
Partiolaisilla on lippukunta nimeltään Värtsin Takojat. Hyvin innokkaalta porukka näytti alkuillasta. Edessä oli jännittävä, pimeä syksyinen yö, mutta mikäpäs kodan lavereilla on yöpyessä ja kuunnellessa puitten huminaa.
Hienoa Värtsin Takojat.
Mikähän vartio siellä oli. Toimittaja ei varmaan muistanut kysyä.Minäkin olen retkeillyt siellä hyvin monet yöt. Talvellakin. Vaikka luppotupaa ei vielä ollut keksittykään. Tulkaahan partiolaiset itsenäisyyspäivän aikoihin Kylätalolle, niin kokeillaan Morsetusta.
Alpo vei jauhot suustani, sanoo vanha Värtsiläinen kansanviisaus. Komppaan siis.
Kukkolammella on tullut yövyttyä teltassa kesäisin kymmeniä kertoja, oli sellainen hieman niemen tapainen ja maltillisesti kohoava mustikkatyypin maapohja, rannemmalla taisi olla kivenmuhkuja näkyvissä.
Toimittaja unohti kysyä monta muutakin asiaa. Partiolaisilla näytti olevan ikää jo sen verran, että he osaavat kirjoittaa itsekin Värtsiin kertomuksen reissustaan. Se olisi jopa toivottavaa.
Näin minäkin asian ymmärsin, että ei toimittaja voi eräretkeläisiä niin paljon vaivata, että kaikkea utelee, mutta kun siellä näyttää olevan noin reipasta väkeä retkellä, on syytä toivoa, että saamme nuorilta itseltään pikku selonteon tänne Värtsiin yöretken sattumuksista.
Paloiko teevesi pohjaan, saitteko makkarat hyvin syttymään, kuuluiko yöllä jänisten hirnuntaa jne?
En löytänyt netistä yhtään kaunista retki- tai nuotiolaulua tähän linkitettäväksi, joten siinäkin voisi olla vaikka partiolaisilla ja kylätalolaisilla yhteistä askaretta.
Reipasta touhua ja hyviä retkiä toivotellen!
Oma suosikkini on 1950-luvulla leireillä laulettu
Meil on metsässä nuotiopiiri,
missä kuusten kuiske soi,
kipunat kohti tähtiä kiirii,
lähipuutkin punervoi.
Ja me muistaen sankariaikaa,
sadun tenhoon tunnemme taikaa,
kun laulumme yön yli kiirii
ja kun hongat huminoi.
Ja toinen suosikkini Kalevi Korven laulama Iltanuotiolla
Tänne polkumme johtaa, luokse iltanuotion.
sadun piirin ken kohtaa, tuntee metsän kaipion.
Tuli räiskyy nuotiossa, savu hiljaa leijailee
ja nyt illan tummetessa, metsä meille kuiskailee.
Hämy hiipii ja saapuu taikahetki leiriyön.
Sävel kiirii ja haipuu taakse jylhän korpivyön.
Tuli räiskyy nuotiossa…
Hetki kauneinkin päättyy, tuli sammuu, hiiltyy pois.
Retki nuoruuden säilyy, kuin se unta ollut ois.
Tuli räiskyy…
(sävel ja sanat: Martti Piha)
Hempeitä nuo ylläolevat…
Minä tykkäsin kovasti letun paistosta. Siksi tuo ”räiskäle” on minulle läheinen laulu. Sävel ”Tuol on mun kultani”. Enpä enää siitä paljon muistanut, mutta onneksi tämä nykyinen tietokirjasto netti on ehtymätön
RÄISKÄLE
Tuoll on mun räiskäle ain yhä tuolla
kaukana korvessa Sompion suolla.
Voi taikinaiseni, oi ohukaiseni
Missä oletkaan? Sua muistan ainiaan.
Olit vasta paistunut toiselta puolta,
kun mulle jo tuotit ikävää ja huolta.
Pannuuni juutuit ja mustaksi muutuit.
Oi missä oletkaan, sua muistan ainiaan.
Alta olit musta ja päältä olit harmaa
vaan makeampi mannaa,
se aivan on varmaa.
Puoleksi paistuit ja hiekalta maistuit.
Oi missä oletkaan, sua muistan ainiaan.
Ilmaan sun heitin kun käteheni luotin,
viisitoista minuuttia putoovaksi vuotin.
Katseeni käänsin ja itkua väänsin,
kun siellä roikuit sä, kuusen kätköissä.
Tässä muistuivat omat partioleirit mieleen. Tuota räiskälelaulua
en ole ennen kuullut.
Silloin partiolaisena opituista solmuista on jäänyt merimiessolmu
kestävänä ja käyttökelpoisena mieleen.
Partiolaiset kirjoittavatkin todennäköisesti ja toivottavasti retkestään itse, mutta ohessa muutama ajatus näin aikuisvalvojan näkökulmasta. ”Päällysmiehen” tehtävä oli todella helppo näin motivoituneen ryhmän kanssa. Ryhmän ohjaajat, vaikka he ovat varhaisnuoria vielä itsekin, pitivät todella ammattitaitoisesti lapset otteessaan. Itse touhusin lähinnä puuhuollon parissa ja avustin kahvin keitossa. Yritimme käyttää kuivaa puuta mahdollisimman vähän, joten tulien sytyttyä käytimme lisuupuuna sekä nuotiossa että yötulena kodassa todella märkää pölkkypuuta rannalla sijaitsevista kasoista. Sehän palaa, kun osaa polttaa, eikä tarvitse vähän väliä lisätä. Pari kauimmaista kasaa kannoimme kuivahtamaan puuvajojen nurkkaan sekä ylös kodalle että alas nuotiopaikalle. Kodan laveri tuli nuorista nukkujista niin täyteen, että katsoin helpommaksi yöpyä itse ulkona. Oma tunnelmansa on siinäkin, kun unta odottelee avotaivaan alla tähtiä katsellen. Tulen teko sytykkeiden vuolemisineen, retkiruoan tekeminen, kasvien ja eläinten jälkien tunnistaminen ym. viikonloppuna harjoitellut peruserätaidot ovat mielestäni niitä oikeita ja tärkeitä asioita, joiden osaaminen voi ääritilanteessa jopa pelastaa oman tai kaverin hengen. On miltei mieltä liikuttavaa seurata, millä innostuksella ja antaumuksella tietokonesukupolvi näitä opettelee. Kaiken kaikkiaan mukava reissu. Itse en ole ollut missään vaiheessa edes lippukunnan jäsen, mutta omien lasten myötä on parinkymmenen vuoden aikana tullut jos jonkinlaisia keikkoja heitettyä niin Värtsilässä ja Tohmajärvellä kuin myös Kesälahdella ja Lieksassa. Kun ollaan missä menossa, niin oppimassa ollaan kaikki.
Kiitokset Jussille,että olet jaksanut osallistua partiolaisten harrastuksiin.Olet aina ollut valmis auttamaan kaikissa tapahtumissa ja tarjonnut kyytiä milloin mihinkin olemme tarvinneet.Partio ei voi hyvin jos vanhempia ei ole kannustamassa
nuoria toiminnassa.Hyvää jatkoa tv. Make
Hei! Olimme tosissaan käymässä ”Karhut” lauman kanssa yöleirillä. Leirikohteeksi lupputupa oli meille loistava valinta. Leirimme alkoi mukavasti tulen teon opettelulla,ja saivat syttymään,vaikka puut olivat hieman märkiä. (Taitavia ovat,kun ohjaajat on hyviä 😉 Tulien teon jälkeen laitettiin nukkumapaikat kuntoon, mukavasti mahdutiin tupaan nukkumaan, sen verran ahdasta oli, että valvojamme laitettiin ulos. Kun olimme saaneet kaiken leirikuntoon, maistui Taru Kososen tekemä makkarakeitto mainiolta. Ruuan jälkeen tutustuttiin puukkoon ja sahaan. Sieniäkin hieman tutkittiin, kun kokki päätti ruveta sienestämään. Illan tultua aloitimme pelaamisen. Pelikentän valo saatiin myrskylyhdyistä ja taskulampuista. Pian pelikentältä jo kuului iloisia naurahduksia ja kannustushuutoja. Pian olikin jo iltaohjelma, siellä kuultiin tarina Partiolaisten Suojeluspyhimyksestä, Pyhästä Yrjöstä. Ja vetäjäteatteri esitti näytelmän luonnonsuojelusta. Lopuksi laulettiin vanhoja partiolauluja, esim. Ilta pimenee, Tää ystävyys ei raukene ja Puolalainen nuotilaulu. Iltaohjelman jälkeen oli iltapala ja nukkumaan meno. Kipinä sujui loistavasti juttuja kertoen. (vaikka hiljaa piti tulenvahtijoiden olla..), Kaksi tuntinen meni nopeasti. Nukkuminen ei kyllä partiolaisia enää klo 4.00 jälkeen kiinnostanut, vetäjiä kylläkin 😀 Seuraavana päivänä tutkimme eläinten jälkiä ja teimme rastiradan. Rata sisälti kaikkea mitä oltiin kuluneen partioviikkojen aikana opetelleet (esm.Miten toimia eksymistilanteessa, S.O.S merkin tarkoitusta,tähtikuvioita,syötäviä luonnonantimia, partioon liittyviä asioita..). Kaikki osasivat toimia kiitettävästi. ”Yöleirin partiolainen” titteli, meni Petro Kirjavaiselle. Ennen kotiin lähtöä huudettiin muutama iloinen partiohuuto. Mukavaa partiolaisilla taisi olla, sillä yöleiriä oltiin odotettu ja se olisi voinut kestää kaksikin yötä.
T. Vetäjät Eeva ja Elina Raerinne, Apuvetäjä Roosa Tikka ja ”Karhut” vartio.
Kiitos hyvästä raportista. Ihan kuin olisi mukana saanut saanut olla.
Eläinten jäljistä tuli mieleeni entinen metsästäjä, jonka kotona piti kohtapuoliin olla jänispaistia. Emäntä kyseli metsästäjän palattua, että montako tuli?
– Ei tullut yuhtään, mutta jäljet näin.
– Tehdäänkin sitten vain jälkiruokaa.
Liikutuin perinpohjin Jussin ja Eevan kirjoituksia lukiessani. Olen aivan ymmällä: että Värtsilässä tällaisia nuoria ja heidän tukenaan vanhempia ( ainakin tämä Jussi R.)!!!!????!!! Partioaate taitaa olla oikein värtsiläinen ilmiö. Nimittäin ollessani vielä ihan nuori, perustimme Pitkäsen Eskon kanssa partion Värtsilään. Meitä oli lippukunnassa kaksi poikaa, ja kädessä Baden Povellin kirja, jossa opastettiin partion aatteeseen ja toimintaan. Meillä oli kaulaliina ja kolo. Me teimme retkiä metsiin. Yövyimme teltassa, jonka äitini ompeli lakanakankaasta. Eräällä retkellä lampaat söivät eväämme, kun olimme hetken poissa teltan luota. Saimme lähitalosta leivän puolikkaan ja jatkoimme erämaan sylissä. Lippukuntaamme jäljitteli toinen epävirallinen organisaatio, kunnes Leino Hassisen kirkkoherra-aikana syntyi Värtsin Takojat (hyvä nimi).
Olen vuosien aikana sivusta seurannut Värtsin Takojien ”pajan touhuja”, iloinnut näkemästäni ja toivonut hyvää jatkoa. – Kukkolampi on kauan ollut värtsiläisen nuorison menopaikka, muidenkin kun partiolaisten. Joidenkin muistoissa ovat retket lammen toiseen päähän kuin laavulle. Mutta samantekevää: Kukkolampi on käsite Värtsilässä. Saisipa vielä sen torninkin pystyyn, jotta voisi nähdä Värtsilän koko kuvan! Ierikka
Olipa mukava saada nuorilta kirjoitus Värtsiin. Kirjoittakaa toistekin nuorison kuulumisista. Ja kuvatkin ovat tervetulleita.
Kiitoksia Eeva, Jussi, sekä kaikki vastuulliset hienon tapahtuman järjestämiselle. Terveiset myös koko Karhut-vartiolle. Me vanhemmat ukot ja mummut olemme olleet hengesä mukana teidän yöretkellänne. Minun mielestäni nuotion sytyttämimen on niitä tärkeimpiä taitoja. Sitä kannattaa aina opetella.
Kerron pikku jutun muutamista miehistä, jotka eivät välittäneet opetella nuotion sytyttämistä.
Kaivinkonetyömaalla tuli aika syödä eväät ja juoda kahvit. He olivat varanneet sähkökeittimen sitä varten. Sähköä ei ollut mutta Agrekaatti (generaattori) oli sähkön tekemistä varten. Kuitenkin generaattorista loppui bensa kesken kahvinkeiton. Kaikki autot ja työkoneet olivat diesel koneita, joten niistä ei saanut lisää bensaa. Moottorisahasta löytyi pieni liraus bensaa ja jonkun aikaa generaatti toimikin, mutta kahvi ei ehtinyt tippua kokonaan kun bensa loppui. Porot vain hiukan kastuivat.
Olisi heidänkin kannattanut käydä aikanaan partiossa ja opetella sytyttämään nuotio.
Kiitos kommenteistanne! Antaa sellaisen olon, että työllämme on merkitystä. Voisihan sitä silloin tällöin kertoa tänne partion kuulumisia.
Yleensä näkyy ja kuuluu vain ne pikku ilkeydenteot, joita niitäkin kylällä sattuu. On ihanaa lukea myös muunlaisesta menosta, eipä siitä tämmöinen mummo muutoin mitään tietäisikään. Kertokaa vaan lisää! Innostusta ja voimia kaikille partiotoiminnassa mukana oleville!