Juomalakossa

Wärtsilän Oluttehdas, osa 2

Värtsilän oluttehdas ei ollut kaikkien mieleen. Raittiusaate alkoi voimistua. Sen johtohahmoihin kuului poliisikonstaapeli Sakari Häkkinen, joka lähetti kuvernöörinvirastolle useita vaatimuksia toiminnan kieltämisestä.

Kuvernööri oli voimaton, sillä tehdas oli kaikin puolin lainvoimainen. Yksi vaatimus tuli hyväksytyksi: tehtaan ohi menevällä tiellä talosta 1 taloon 3 (eli tehtaaseen) ei saanut nauttia olutta eikä muita päihdyttäviä aineita. Häkkinen valvoi itse tätä sääntöä.

Vuoden 1908 alussa mallasvero nousi ja samalla oluen hinta. Tämä aiheutti sen, että rautaruukin työväestö aloitti puolen vuoden juomalakon.

Kun juomalakko päättyi, aloitti palkkoihinsa tyytymätön ruukin väki työlakon. Silloin oli aikaa juopotella. Pinteessä olivat niin rautaruukki kuin konstaapeli Häkkinen.

Valtakunnan tasolla oluen myyntiä rajoitettiin esimerkiksi markkinoita edeltävinä päivinä, vaalipäivinä helluntaina jne. Tämä vaikutti myös Wärtsilän Oluttehtaaseen.

Vuonna 1912 kerrotaan olutta valmistetun 55 000 litraa. Seuraavana vuonna kuoli apteekkari Nyman, jonka osuus yhtiöstä siirtyi Emma-leskelle. Emma ei tainnut olla oluen ystävä, vaan myi kohta osuutensa toiselle omistajalle Heinrich Edelmannille.

Pian alkoi ensimmäinen maailmansota. Raaka-ainepulan vuoksi mallasjuomien valmistus lopetettiin vuoden 1915 alussa. Virvoitusjuomia tehtiin vuoteen 1917.

Edelmann muutti Tampereelle ja toimi 1920-luvun alussa oluenpanijana Pyynikin tehtaassa sekä Oy Mallasjuoman edustajana.