Kahlata asti. Kuvat Alpoaatos.
Vaan tällä onnistuu.
On aika suorittaa viimeiset ruohonleikkuut tältä kesältä. Meidän tontilla on odoteltu vielä omien ja naapurin puitten lehtien variseminen maata koristamaan. Siinä silmä lepää, kun saa katsella polven korkuista lehtimattoa maassa. Näin lämpimänä syksynä ruoho kasvaa vielä ihanasti lehtikerroksen läpi kaunistamaan näkymää. Ja kun aurinkokin vielä valaisee silloin tällöin, niin onpa kaunista katseltavaa.
Mutta ei niin pitkää kesää, ettei syksy tulisi. On siitä näkymästä luovuttava. Vaimoväki on himoinnut päästä lehtiä haravoimaan siitä saakka, kun ensimmäiset lehdet putoilivat. Ne piti heti haravoida pois rumentamasta nurmikkoa. Kyllä minäkin pidän lehtien haravoimisesta. Onhan se niitä harvoja hommia, missä saa jotain näkyvää aikaan. Ainakin hetkeksi.
Onneksi naapurin metsästä on lehtiä tullut riittävästi haravoitujen tilalle. Minä odotan tavallisesti melkein kaikki lehdet ja silppuan ne sitten ruohonleikkurilla yhdessä muutaman viikon vanhan ruohikon kanssa.
Poistettava syksyisin.
Keväällä oli näillä palstoilla puhetta nykyaikaisista ”tönkköteräisistä” ja vanhoista ”lapputeräisistä” ruohonleikkureista. Sillä vanhalla lappukoneella homma käy kuin tanssi. Tönkköteästä ei ole tähän hommaan. Kun on sopivasti ruohoa, noin 10 sentin sänki, niin lehdet jäävät siihen mukavasti ”tyrkylle” ja leikkautuvat sopivaksi massaksi. Voi jättää paikoilleen tai viedä kasvimaan lannoitteeksi.
Kaikki varisevat lehdet tai havupuiden neulaset eivät pääse maahan saakka, vaan hakeutuvat katon vesikourujen ja muitten putkien tukkeeksi. Ne on syytä poistaa ennen pakkasia.
Talonmiehen lehti on ilmestynyt, sanottiin silloin kun vielä
talkkareita oli, eikä huoltofirmat hoitaneet kaupungeissa niitä
hommia. Täällä maalla on itse hoidettava haravoinnit tavalla
taikka toisella. Joensuussa asuessani isosta vaahterasta tuli
peräkärryllinen lehtiä, kunnes älyttiin ottaa avuksi ruohonleikkuri.
Oi miten lämmitti mieltä lukea Alpoaatoksen kuvausta syksyisen lehtimaton kauneudesta! Yleisemmin pudonneisiin lehtiin suhtaudutaan kuin ne olisivat jotain pahemman luokan saastetta – pois vaan ja äkkiä roskaamasta pihoja ja teitä.
Täällä kaupungissa pudonneita lehtiä ahdistelevat puistotyöntekijät ja huoltoyhtiöiden työntekijät metelöivillä lehtipuhalimilla. Niitä ei pääse syksyisin pakoon edes hautausmaalle. Sielläkin nämä maailmanlopun keksinnöt pärisevät häiriten hautausmaan rauhaa.
Yksi syksyisen puistokävelyn nautinnoista on kahlaaminen paksussa kahisevassa vaahteranlehtimatossa. Parhaiten se onnistuu sunnuntai-iltana tai maanantaiaamuna ennenkuin lehtipuhallinarmeija vyöryy paikalle ja aloittaa työviikkonsa.
Karti Helena laulaa eräästä syksyn lehdestä koskettavan kauniin laulun… en muista nimeä, mutta se menee jotenkin tähän tapaan
Minä makasin nurmikolla / olin lehti rypistynyt
kai tuulien mukana siihen / olin ilmasta lennähtänyt.
Joku käveli nurmikolla / niin somasti kahisi
tuo lehtien kirjava matto / kun luokseni asteli
Ne isot miehen saappaat / ne myhäili tullessaan
ja minut nähdessänsä / käsi kumartui ottamaan.
Minä makasin kämmenellä / joka sykki ja lämmitti
hän puhalsi ryppyihini / ja hellästi hymyili.
Kai aikojen alussa kerran / Joku hymyili luodessaan
sen salaisuuksien lähteen / joka syntyy kun rakastetaan
Samalla levyllä / kasetilla on muistaakseni myös ”Anna mulle tähtitaivas” ja ”Sinistä silkkiä”
Syksyn lehti buumiin, syksynlehdet jos mitkä ovat oikeita aikakausilehtiä, koska ne ilmestyvät vain syksyisin ja tulevat vaik et ole edes tilannut lehden lehteä. Toisin, kuin muut lehdet joita kaupitellaan jopa puhelimitse, mutta kukaan ei ole ainakaan minulle soittanut, että nyt olisi edullinen tarjous syksyn ”oikeista”lehdistä.
Onneksi meidän ja naapurien tontilla on sen verran lehtipuita ettei puhelinmyynti tarjouksiin tarvitse tarttua vaan riittää haravan varsi tai ruohonleikkuri.
Pääsääntö on myös puutarha eksperttienkin suosittelema ohje. Lehdet ovat luontaista kariketta, ei kun suoraan pensaiden ja pensasaitojen juurille. Jos on sivulle puhaltava joko päältää tai takaa-ajettava leikkuri niin ajo suunta suoraan sinne minnepuhallin osoittaa, Eli pensaita tai pensasaitaa kohden. ei tarvitse erikseen koota kompostiin ja rahdata sieltä takaisin pensastojen juurille ja siellä ne ovat paremmin turvassa syksynmyrskyiltä, jotka voivat ne levitellä kauaskin. Se pitää vielä muistaa,että jos on tammenlehtiä tai vastaavia ne on aina pantava alimmaksi. Kosta ne ovat erittäin kevyitä evät vety eikä happane heti ovat ne myös tuuli herkkiä kulkeutumaan vielä kevät ahavassakin ties minne.
Viitaten ensimmäiseen kommenttiin, kyllä täältä meidänkin kylältä näitä palveluita löytyy. Monessa asiassa jopa enemmän kuin kuntakeskuksessa..
Ihanko totta – kerro Mirja Pusa
Ihanko tosissaan et tiedä mitä palveluita kylässämme on tarjolla?
Taas on tullut syyslehtiä ihan tilaamatta, kuten Hemppa tuossa ylempänä mukavasti muistuttaa.
Tasan kaksi vuotta on kulahtanut kun ylläoleva tarina julkaistiin. Monet syyslehdet on tullut lakaistua sen jälkeen, mutta edelleenkin maahan pudonneet ruskalehdet ovat lähes kauneinta mitä tiedän. Vältän viimeiseen asti niiden harmonian sotkemista. Turhaa työtähän se on, mutta olkoon. Ruohonleikkurilla ne saa pieneen tilaan ja niistä saa mainion kurpitsapenkin.
Löytyi tuo laulu johon aikaisemmin viittasin. Nimi on Kun rakastetaan.
http://www.youtube.com/watch?v=2YhwPnJG9H0