Nyt tulee juttua varsinkin nuorille. Tositarkoituksella. Entiset nuoret voivat lopettaa tavaamisen aikansa säästämiseksi jo tälle kohdalle. Paitsi on minun silti kerrottava johdannoksi yksi vanha paikallistarina 50-luvulta. Varsinkin, kun joku itsepäinen entinen nuori kuitenkin jatkaa tätä lukemista. Hyi.
Oltiin eräässä tuvassa 50-luvun Värtsilässä, tarkka paikka jääköön tällä kertaa kertomatta. Vanha ukko oli saanut silmälasit päähänsä ja tuoreen valtakunnallisen Maaseudun tulevaisuus –aviisin kouraansa. Potkutteli hiljalleen kiikkustuolissa keskellä pirtin lattiaa ja lueskeli ääneen tärkeimpiä uutisotsikoita. Kohta luki, että nainen oli tapettu Tyrväällä. Vanha muori nousi tuvan nurkasta seslongin pohjalta istualleen ja kysymään yhdellä hampaallaan: Ai millä oli tapettu?
Nykynuorten ja vanhusten jutut saattaisivat mennä vastaavaa rataa jotenkin seuraavaan tapaan:
N: Chattaileksää?
V: Sattaak´se jo?
N: Entä twittaatko?
V: Että mitä? Eipäs puhuta hävittömiä.
N: Kaveroitko facebookissa?
V: Kaiversin veistopuuta, juu.
N: Googlaatko verkossa?
V: Onhan niitä Sääperissä.
N: Entäs Crome+?
V: Vanhassa Letukassa kromi oli plussaa.
N: Värkkää keskenäs.
V: Kyllä niin juu. Värtsissä keskustelevat keskenään. Minäkin voisin kertoa sinulle muutaman mehevän muisteluksen tanhuista ja virsuista. Alahan naputella läppärin syövereihin. Pistät sitten menemään eemelillä Värtsiin, niin pääsevät muutkin myötäelämään ja muistelemaan omia vastaaviaan.
N: Kiitos fossiili. Alankin kirjoitella sinne ihan omia nykyajan muisteluksia, kun ette te dinosaurukset tiedä mitään tästä päivästä. Lisäksi naputtelen sinne kaikki sinun tanhu- ja virsujuttusi. Ala läpättää vaan 😉
Sakari H
Fossiili-sanasta juohtui mieleeni keskustelu kauan sitten kahden sukupolven välillä. Olin mieheni kanssa naapuripitäjän soittoravintolassa. Tuli siinä jokin tanssikin pyörähdettyä.Samassa huvittelumielessä oli myös entinen alakoululainen. ”Kas, onpa fosiilitkin lähteneet tnssimaan”, kuului iloisesti. Naurussa suin myönsin:”Lasten ja imeväisten suusta kuulee totuuden”
Jotku landelaiset ei diggaa stadilaisii, mut täs ois iisi biisi.
Voi ku
Ku voisin sjungaa ku leivonen,
mä sulle gimmani sjungaisin.
Sä mulle stikkaisit rakkauden,
mä oisin tsägäst siit sekaisin.
Mut en mä sjungaa ku leivonen,
en kynttää korppii paremmin.
Mut ei sen välii oo ollenkaa,
ku ei oo korvaa sul kumminkaa.
Hyvä osuma! Tajusin, että samalla kun luin Maija-Liisan hauskaa tekstiä, kuuntelen radiota ohjelmaa Valkoista valoa, jossa rohkaistaan jokaista laulamaan omalla äänellään, vaikka ei ”sjungaa kuin leivonen”.