Aitan vintillä

Aikaisemmista muisteluksistani on varmaan käynyt ilmi, että kouluaikoina ja varsinkin koulun lomien aikaan tuli paljon oleiltua ja osallistuttua maatalon töihin Värtsilän Patsolan mummolassa. Tulihan siellä joskus huonoilla ilmoilla eli kovilla pakkasilla yövyttyä myös koulumatkalla. Koulumatkahan lyheni siten lähes neljällä kilometrillä suuntaansa. Kotoa tietysti piti olla yöpymislupa etukäteen, etteivät suotta ja hädissään joutuneet kotosalla odottelemaan. Puhelinta ei vielä 50-luvulla mummolassa ollut. Kotona, paremminkin vartiolla sellainen tietysti oli ihan alusta asti. Kirjaimellisestihan ei tietenkään koskaan menty kotiin, vaan mäntiin pihhaan.

Talvella nukuin mummolassa jossakin kamarin loukossa tai ainakin alakansakoulun alussa jonkun aikuisen selän takana, mutta kesäisin eli siis yleensä piha-aitan vintillä. Aitta ei ollut mikään hirsinen perinneaitta, vaan lautarakenteinen monitoimirakennus liitereineen ja muine tiloineen. Rakennuksen päätyvintillä oli pari huoneen tapaista, vinokattoista tilaa. Tehtykin alun alkaen varasto- ja makuupaikoiksi. Olli-eno nukkui lammasvällynsä alla etuhuoneen lattialla ja minä veljeni kanssa takahuoneen parisängyssä. Ilmanvaihdosta huolehti laudanraot, jos ei kokkelipiimää ja eilistä ruisleipää lasketa mukaan.

Aamuherätykset olivat välillä karmeita. Ja aikaisia, aivan liian aikaisia. Joskus kun oli hyvä työsesonki menossa, vaikkapa heinänteko, ei ollut vielä kukkokaan hereillä, kun joku jo hakkasi kepillä aitan nurkkaan herätystä. Häijyltä tuntui herätä kesken sikeintä untaan. Mutta ei auttanut, ei, noustava oli, kun oli rengiksi lupautunut.

Olihan siellä aitassa nukkumisessa hyvätkin puolensa. Jos oli sattunut viivähtämään iltareissuilla kauemmin, voi hiippailla sänkyynsä ilman kummempia selittelyjä. Aittaan oli vedetty valosähköt ja sen takia sai pistokevirtaa radioonkin, vai olisiko sittenkin ollut patteritransistori. Joka tapauksessa aittaradiosta tuli usein iltaisin mukavaa musiikkiohjelmaa, kuten Lista, Lauantain toivotut, Kaleidoskooppi ja Nuorten toivekonsertti tms.

Muistelen, että erään kerran ohjelma keskeytettiin kesken lähetyksen jonkun vakavan tapahtuman vuoksi. Mutta minkä, sitä en muista. Tuskinpa tuolloin oli 22.11.1963 eli Kennedyn surmapäivä Dallasissa, jolloin kuuntelemani Kaleidoskoopin lähetys myös keskeytyi ja lähetys jatkui surumusiikilla. En kuitenkaan ole niin kova sissi, että olisin marraskuun lopulla ollut kylmällä aitan vintillä nukkumassa.

Jos ei tullut Iltatuulen viestiä radiosta, niin saattoi sitä kuulla pärekatosta, paitsi tyynellä ilmalla.

 Sakari H