Anna Sailamaa: Paimen, sarjakuvanovelli, Huuda huuda 2011.
Siinä on se joutsen. Jäänyt sähkölankoihin. Varikset syö siltä silmät päästä. Pitäiskö siitä ilmoittaa. Nehän on rauhoitettuja lintuja. Ja saunassa otetaan löylyjä. Mutta Olavi vain nukkuu. Pitäishän jokaisen olla saunassa. Mopo ei toimi. Ja senhän piti olla uuden veroinen. Perrr…
Sailamaa luotaa pohjoisen maaseudun tapahtumia ja ihmiskuvia. Elämä on rankkaa, mutta ilman rankkaa ei olisi elämää. Joutsenet, pohjoisen linnut tasoittavat Olavin mielikuvia, samoin kuin öinen tähtitaivas.
Sailamaa (s. 1979) on palkittu sarjakuvistaan Kemin sarjakuvapäivillä ja sveitsiläisen Fumetto – festivaalin ensimmäisellä palkinnolla. Hän toimii opettajana lasten kuvataidekouluissa. Jotenkin kiinnyin maaseudun kasvattina Sailamaan kuvakieleen ja särmäiseen ilmaisuun. Näissä miljöissä elämä on joskus kovaa ja kuolemakin kouraisee, viikatemies vierailee. Ihmisten puheet ovat karkeita ja small talkia ei tunneta. Joskus vain tuntuu, että moni odottaisi elämältä ja läheisiltä enemmän lämpöä, mutta sitä osoitetaan karheilla tavoilla, jos ollenkaan.
Sitähän se oli elämä maaseudulla. Ei kohdellut aina niin oikeudenmukaisesti, mutta olihan siinä hyvätkin hetkensä ( niin kuin tuo sauna). Mielestäni Sailamaa on tavoittanut kuviinsa hyvin pohjoisen miljööt, luonnon ja ihmiset, sekä mielenliikkeet.
Kirja on koostettu selkeästi ja teksteistäkin saa selvän ilman suurennuslasia. Olisin valmis povaamaan kirjan tekijälle menestystä jatkossakin, jopa kansainvälisesti.