Kymin istutukset, ja lehtikuusimetsä
Ei ylety ympäri. Kuva EJ
Elettiin 1950-luvun puoliväliä. Alpo Rummukainen oli silloin 15-vuotias. Hän sai töitä Kaustajärveltä, jonne polki pyörällä aamuin illoin Savikontieltä Värtsilän laaksosta.
Työpaikkana oli mahtavan Kymi-yhtiön metsäteknikon virkatalo. Sen tontille istutettiin lehtikuusen taimia parin hehtaarin alueelle.
”Kai meikäläisellä oli luottamusta, kun yksinäni sain siellä työskennellä. Omaa isoa suokuokkaa kun heilutti, niin sai hyvän laikun”, Alpoaatos muisteli. Hän palasi männä viikolla ”rikospaikalle”, kuten tavataan leikillisesti sanoa. Taimet olivat virahtaneet jo parikymmenmetrisiksi. Isoimmilla oli paksuuttakin niin, etteivät kädet ympäri ylettyneet.
Syys-lokakuuta se oli silloin. Monta päivää siinä meni, eikö lie viikkotolkulla. Välillä piti käyttää kuokkaa Hassisen pajalla, joka sepitti sitä entistä ehompaan kuntoon. Taimia meni parituhatta hehtaarille, Lehtikuusen taimet olivat erittäin hitaita istutettavia verrattuna tavalliseen avojuuritaimeen. Päivässä vain 100-300 tainta.
Työpaikka oli miehenalun ensimmäisiä. ”Ainoita hommia nuorille oli siihen aikaan tarjolla, kun Selkäkylän Piiroisessa nostettiin perunaa tai yhtiöt istuttivat taimia. Kun kirves alkoi kestää hyppysissä, lähdettiin savottaan.”
Kaustajärven lehtikuusitaimikolle kävi myöhemmin sillä tavalla, että metsäteknikko vaihtui ja uusi kynnätti osan alasta otrapelloksi. Osa jäi kuitenkin kasvamaan, ja Alpoaatos ihasteli, että hyvin on nykyinen omistaja metsikköä harvennellut ja hoitanut. Puista on tullut suoria, oikein sopivia olisivat mastopuiksi. Siihen tarkoitukseen Arppe aikoinaan lehtikuusia suunnitteli, kun niitä Puhokseenkin istututti.
Yhden asian Alpoaatos haluaa nyt, yli puolisataa vuotta myöhemmin tunnustaa. ”Pöllin viisi tainta itselleni ja istutin kotipihalle.”
Eiköhän rikos ole jo vanhentunut.
Kymin istutusporukka Kanajärvellä 1959, oikealla pomomme Kalevi Jaatinen. Kuva AR
Alpoaatoksen istuttamaa lehtikuusikkoa taustalla. Kuva SM
Kymi yhtiö oli suuri työllistäjä Värtsilässä 1950-60 luvuilla. Kevytrakenteinen kämppä rakennettiin sinne missä oli hakkuut milloinkin mm Verkkolammen kämppä ja Ylä Ryösiön kämppä.
Silloinkin suoritettiin aukkohakkauksia. Osa aukkojen hakkuutähteistä kulotettiin ja ne aukot kylvettiin männyn siemenillä. Kylvöt tehtiin keväisin ja istutukset syksyllä. Näihin kylvö- ja istutustöihin päästiin me nuoretkin mukaan.
Käsitettä ”lapsityövoima” ei varmaankaan ollut vielä keksitty. Me olimme ihan oikeita työmiehiä ja -naisia vaikka ikää ei kovin paljon ollutkaan. Maksettiin verotkin. Perunan nostotyöt ja nämä Kymin istutukset ja kylvöt olivat ainoita töitä nuorille. Näin kymmenien vuosien jälkeen ei enää muista minä vuotena istutettiin mikäkin metsä ja ketä muita oli mukana. Tuo lehtikuusitaimikko oli sen verran harvinainen, että jäi mieleen. Muistaakseni olin siellä yksin.
Kuka tunnistaisi istutuskuvan henkilöitä. Eturivissä vasemmalla lienee Ilmari Majoinen. Ketä ovat toiset?
Käsi poskella on Tenho majoinen.
Alpoaatos, kerro pöllittyjen taimien elämänkaaresta. Lähtivätkö kaikki kasvamaan ja ovatko yhtä voimissaan kuin tuo lehtikuusi jota halaat.
Ennenvanhaan sanottiin huonekasvien pistokkaista, että ne pitäisikin varastaa että kasvavat paremmin. Toinen taikuus kasvun varmistamiseksi oli, että jos joku antaa pistokkaan, niin siitä ei saa kiittää.
Kaikki (5)lähtivät hyvin kasvamaan Savikontien varteen. Sähköyhtiön miehet kaatoivat yhden sähkölinjan tieltä ja tien levittäjät tuhosivat toisen. Loput kolme kasvavat, mutta ovat vaarassa kaatua, koska raviojan kaivajat katkoivat niistä tienpuoleiset juuret. Tuo ”halipuu” on oikein super paksu. Ei minulla ole noin mahtavaa.
Kiitos Pentti Tikalle Tenhon tunnistamisesta. Vielä on muutama arvoitus. Aivan kaikki eivät näy kuvassa.
Isäni Kalevin takana istuu enoni Raimo Parviainen
Kiitos Katja Raimo- enon tunnistamisesta.
Tunnistaako joku vielä muita istuttajia?
Ilmari Majoisen takana,valkohattuinen on Matti Tarvainen.
Kun syysmyrsky on riepotellut lehdet
lehtipuista, näkyy Alpoatoksen ”rikospaikka”
kuin keltaisena postimerkkinä mökkimme ikkunaan
vastapäiseltä rannikolta.
Syksystä syksyyn olemme tuota lehtikuusikkoa
ihastelleet, tänä syksynä selvisi sen istuttaja.
Kiitos kommentista Johannes !
Olisiko sinulla mahdollisuutta ottaa siitä ”postimerkistä” kuvaa. Olisi kiva nähdä miltä se näyttää. Ilmeisesti pikku täplältä.
Lisäsin juttuun toimitukseen lähetetyn kuvan Alpoaatoksen istuttamasta lehtikuusimetsiköstä Kaustajärven vastarannalta nähtynä.
Alpoaatos!
Lähetin toimitukseen pyytämäsi kuvan
keltaisesta ”postimerkistä”.
Valitettavasti kuva on hieman hämärä, vene on jo
laitettu talviteloille joten kuva on otettu
mökkimme kuistilta käsin. Kuvan otti Sami jonka syysloma
on tällä viikolla.