Ne kyttäävät syksyisin pusikoissa, josko suuri lämpöinen kohde sattuisi hollille. Tältä on elämän melskeissä katkennut toinen siipi. Kuvat EJ
Värtsilässä on paljon hirviä, jos hirvikärpästen määrästä on mitään merkkiä. Kohta en uskalla kurkistaakaan Ryhännotkoon päin, ne kun luulevat minuakin hirveksi.
”Hirvikärpänen suunnistaa lämpöaistinsa avulla suureen lämpöiseen kohteeseen”, kertoo netti. Ja hyvin suunnistavatkin, kymmenittäin niitä saa nististää niskakuontalosta metsäpolulla ja tuntitolkulla puistella vaatteista vielä kotona. Verta ne saattavat imaista, mutta eivät onneksi muni ihmiseen. Lisääntymiseen ne tarvitsevat hirvieläimen.
Mitäs muuta netti tietää? Hirvikärpänen levisi maahan 1960-luvulla kaakosta. Se on yksivuotinen, runsaimmin niitä kuoriutuu koteloistaan elokuun puolivälin ja syyskuun lopun välisenä aikana elikkä just näinä viikkoina.
Kotelot ovat tippuneet hirven turkista maahan tai hangelle, usein niitä on paljon hirven makuupaikalla. Hirvikärpänen on huono lentäjä ja pudottaa siipensä kammettuaan itsensä hirven turkkiin. Samassa hirvessä se saattaa elellä loppuikänsä. Naaras kantaa sisällään munia, joista kuoriutuu toukkia. Ne kehittyvät koteloiksi. Yhdessä hirvessä voi olla jopa 10 000 hirvikärpästä, mutta kullakin on munia vain muutama kymmenen.
Vähän tutkittu näyttää olevan tämä hyönteinen. Eikä tehoavaa karkotusainetta ole vielä kehitelty. Tässä olisi selvä markkinarako.
Hyttystakki jonka huppu on kunnolla nauhoilla kiristetty auttaa kyllä melkoisesti.