”Eero poika metsäs häärii, katseleepi puita väärii”, runoili aikoinaan Aleksis Kivi.
Puiden katseleminen herättää monenlaisia ajatuksia ja mielikuvia. Joskus tulee vertailtua puiden kansaa ihmisiin. Joukosta erottuvat ”persoonallisuudet” on ehdottomasti kuvattava.
Kun katson tuota Kuertunturilla Äkäslompolossa kuvaamaani männynkäkkyrää, en voi välttyä ajatukselta, että noin sitä ihminenkin monesti kiertää elämässään ympyrää ja palaa lähtöpisteeseen – joko fyysisesti tai henkisesti.
Entä sitten tuo koivu? Noin ihminenkin joutuu välillä taipumaan monelle mutkalle, tekemään äkkikäännöksiä ja muuttamaan elämänsä suuntaa. Eikä se niissä mutkakohdissa ole yleensä kivutonta.
Pari vuotta sitten huomasin pyörätien läheisyydessä kuusen, jonka tyvi näyttää viimeisillään raskaana olevan naisen vatsalta. ”Vatsan” keskellä on jopa pihkainen hieman ulospäin pullistunut ”napakin”, joka ei näy tuossa sivukuvassa. Joka kerta ohi ajaessani vilkaisen kuusirouvaa. Siellä se rinteessä lepuuttaa isoa vatsaansa kiven päällä.
Vanhojen puiden rungoissa voi nähdä mielenkiintoisia yksityiskohtia. Sieltä voi vaikkapa puunhenki iskeä silmää. Kuvatessani ikivanhan kelottuneen vaahteran kylkeä, paikalle osunut ohikulkija kysyi: ”Mitä sä teet?” Kerrottuani, hän halusi tietää miksi. ”Ihan huvikseni,” vastasin. Rouvan ilmeestä voi päätellä, mitä hän ajatteli minusta ja puuhistani: ”Ihan pimeetä”.
Kuusirouva on istahtanut kivelle lepäämään. Eihän se elämä
aina mutkatonta ole- puidenkaan.
Sanovat tuota Googlea leikkisästi
kuukkeliksi.
Kuukkelista ja näistä Lissun kuvista
tulee mieleen Saariselän Kuukkelilammella
asustellut Lintu-Antti. Hän oli saanut jo
lapsena puukon kouraansa ja siitä asti
vesitellyt lintuja, loppujen lopuksi
täydellisyyttä hipovia. Antilla oli
kyky nähdä puun sielu.
Antin pajassa oli mukava käydä, siellä sai
kuulla juttuja. nähdä Antin työskentelyä
ja nauttia nokipannukahvia ja räiskäleitä.
”Kuukkelista” huomasin että hänen paikkansa
luonne on muuttunut, Antista itsestään en tiedä….
Lemmenjoella vanha poroisäntä ihmetteli mitä on tulossa, kun kuukkelit ovat olleet pihapiirissä koko kesän. Normaalisti tulevat vasta kun pääskyset lähtevät. Toinen outo ilmiö tuolle paljon nähneelle vanhukselle oli tänä kesänä vaeltavat sopulit. Niitten nahkoja näki joka paikassa. Joku oli syönyt(imenyt) sisukset suihinsa ja nahka vain jää jäljelle. Paikkalliset asukkaat varoittelivat juomasta tunturipuroista juuri sopulien runsaan määrän vuoksi, ne kun hakeutuvat kohti vesistöjä. ut