Räsymaton tarina

Erään perheen keittiön lattialle levitettiin uusi räsymatto. Perheen äiti kehui iloisen raidallista mattoa kauniiksi. Hän ihasteli, kuinka se korosti tapettien sinistä, ja sopi erinomaisesti verhojen ja kaapistojen väreihin. Maton on oltava jaloillekin mukavan pehmeä, hän jatkoi samalla kun varoitti muita perheenjäseniä heti likaamasta uutta mattoa.

Kuinkas sitten kävikään! Lukuisia kertoja päivässä lapset juoksivat maton yli kuraisilla jaloillaan. He polkivat päin näköä, tuntui matosta, jonka työ oli olla lattialla levällään. Matolle kaatui kuumaa kahvia, putosi peruna ja ties mitä. Purukumikin juuttui siihen napakasti kiinni.

Pahinta oli, kun perhe hankki koiranpennun. Se oli rodultaan sekarotuinen. ”Siinä on sen seitsemää sorttia sekaisin”, koirasta puhuttiin. Pentu puri terävillä hampaillaan paloja matonkulmasta ja pissasi siihen, koska matto antoi tukevan alustan pennun tassuille. Haiseva matto pestiin painepesurilla niin että loimet pölisivät.

Pian matto tiesi kaikki perheen salat, ilot, surut ja kiukunpuuskatkin. Se tiesi, kuka aikuisista kävi öisin jääkaapilla, vaikka oli olevinaan laihdutuskuurilla.

Kerran viikossa matto vietiin ulos ja sitä tampattiin oikein olan takaa. Viikottaiset tuuletushetket telineellä yhdessä perheen ylellisen villamaton kanssa olivat räsymatolle nöyryyttäviä. Komeakuvioinen, käsin solmittu itämainen matto rehvasteli aina hienolla alkuperällään. Räsymatto puri huultaan, ettei se vahingossa muistuttaisi itämaista mahdollisesta lapsityövoiman käytöstä sen valmistuessa. Koulun sijasta lukuisat lapset solmivat mattoja näppärillä sormillaan, eivätkä oppineet elämässä tarpeellisia asioita.

Oli vain varottava loukkaamasta leventelevän itämaisen herkkiä tunteita. Ties vaikka lähtisi lentoon koko matto, ja lentäisi tiehensä. Se saattoi hyvinkin olla lentävä matto, jollaisista räsymatto oli kuullut.

Aikaa kului, ja räsymatto alkoi olla vanhahko nukkavieru. Monirotuinen koirakin kasvoi aikuiseksi. Se oli hassu ulkonäköineen ja ominaisuuksineen. Usein koira laskeutui omalta nukkumapaikaltaan ja tassutteli matolle, kellahtaen siihen täyteen pituuteensa. Eikä räsymatto tiennyt mitään parempaa kuin koirankuonon suloinen tuhina kirjavalla pinnallaan. Niistä kahdesta oli tullut toistensa parhaat kaverit.

Maija – Liisa

Kerran kesässä räsymatot on pestävä. Työ tehty on, mä pääsin voittajaksi. Kuva EJ

2 comments for “Räsymaton tarina

  1. Onpas Maija-Liisa osannut hyvin sukeltaa räsymaton ”nahkoihin”!
    Kynnysmatolla olisi varmaan ihan toisenlainen tarina kerrottavana.
    Mitä mahtaisi kertoa keittiönpöytä? Entä evakkomatkat kokenut piironki tai kahvipannu?

    EJ:n kuva sai hymyn huulille. Matonpesu-urakasta voittajana selvinnyt on maljansa ansainnut!

  2. Mulla on täällä huushollissa kaksikin evakkomatkaa
    nähnyt piironki. Tulipa haastetta kerrakseen!

    Tuo kuva putsaa tässä pelin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *