Ismo Alanko: Sanat, Johnny Kniga 2011.
Ismo Alanko on rokkareiden kunkku, siitäpä ei kenelläkään liene vastaan sanomista. Homma alkoi Hassisen koneesta ja niitä tekstejä Ismon pankinjohtajaisäkin säilytteli auton hansikaslokerossa Ismon yllätykseksi. Lieneekö sitten ”Rappiolla” – biisi hyvinkin omakohtainen. Se ei ainakaan säästä eikä sääli, vaan murjoo pikkuporvallisen kotielämän melkoisen railakkaasti maan rakoon.
Muistuu mieleen, kun opetin ekaluokkalaista Ismon veljeä Petriä ja pyysin koulunsa aloittaneilta runoja, jotka pistäisin muistiin ja säveltäisin kitaralle ja tietysti panisin nauhalle kaikkien kuultaviksi. No Petri runoili vähemmän roisisti:
”Orava käpyjä syö
eikä se niitä myö
vaan se säästää ne talveksi
eikä muut sitä halveksi.”
Ismon tekstit eivät näyttäydy oikein taidokkaina, kun ne on riisuttu ilkosilleen kirjan sivuille. On toki nappisuorituksiakin, mutta koosteeseen mahtuu myös pakkopullan omaisia tekstejä. Näyttää siltä, että Ismon tarkoituksena on ollut räjäyttää tajunta rohkeilla ilmaisuilla, jotka tietysti sotkeutuivat orkesterin jytkeeseen ja ironian kaapuun.
No, Alankoa pitää siteerata:
… ”juokaa kaikki kansa viinaa
viina piristää ja kaunistaa
jos teillä on ongelmia, niin ottakaa perkele viinaa”…
Näissä aihepiireissä liikkuivat myös Eput muistaakseni. Siis mitä? Ismon tekstit tarvitsevat taustakseen hillittömän fanilauman ja rokkiorkesterin jytkeen. Siellä häviävät suurimmat verbaalit mokat. Alastomat tekstit eivät minua puhutelleet, vaikka Alanko pyrkii luukuttamaan yhteiskunnallisten ja globaalien epäkohtienkin avulla.
Alangon ”Vote” on ollut aikanaan tämän elämäntoverini parhaita
ystäviä. Erään metsästysretken, liian läheltä korvaa
ammutun laukauksen seurauksena mies ei kuule toisella
korvalla juuri mitään.
Anna- Liisa Alangon ” Leskenlehti, 2008″ on ihan kelpo
luettavaa.
Eppujen äiti on puolestaan Kirsi Kunnas. On riimit kohdallaan!