Kiehtovaa

Maritta Lintunen: Mozartin hiukset, novelleja, WSOY 2011.

Niminovellissa nainen nappaa museosta tukun Mozartin hiuksia, mutta pari hiusta katoaa. Nainen rakastuu Mozartiin ja elämää hallitsevat myyttiset visiot. Lopulta puuttuvat hiuksetkin löytyvät. Joku tuumii, että tuollaisia saa torilta parilla lantilla, mutta sitä nainen ei ota kuuleviin korviinsa.

Novellissa Kiertotähti saa siivooja autella artistia harjoituksissa ja palkkiona tupsahtaa siivoojalle liput esitykseen. Mutta pomo saa tietää siitä, että hänen ihailunsa kohde on antanut liput ennemmin siivoojalle kuin hänelle. Siitähän seuraa ajojahti vailla vertaa.

Mustavalkea on novelli nuoresta viulunsoiton oppilaasta, jonka opettaja on luokitellut ns. toivottomaksi tapaukseksi. Tunneilla ei edes kosketa viuluun, vaan opettaja esittää oppilaalle outoja kysymyksiä, kuten mitä pianon koskettimet tuovat hänen mieleensä, mitä duurisointu tuo mieleen ja mitä mollisointu. Homma selkiytyy, kun oppilas puhuu suunsa puhtaaksi vastatessaan opettajalle.

Novellissa Jannen pää samaistuu päähenkilö säveltäjämestari Sibeliukseen, kuvitellen itsensä mestarin reinkarnaatioksi. Horkka-novelli kertoo pianistista, joka joutuu elämän murjomana ruokakauppaan soittamaan vanhoilla uruilla taustamusiikkia.

Lintusen novellit kiehtovat lukijan mukaansa psyykkisellä ilmastollaan. Joskus tuntuu, että miehen ollessa päähenkilö, hänet helposti sotkee naiseksi. Johtuneeko tämä kirjailijan sukupuolesta. Tarkkailin tätä piirrettä ja olin huomaavinani, että Lintunen ei oikein hallitse miehisiä ajatusmaneereita.

Novellit ovat laatutavaraa ja houkuttavat lukemaan kirjan kannesta kanteen.