Sammalsuo talvella. Kuva EJ
Vielä 50-luvulla oli lypsytiloilla käytössä perinteiset vanhan ajan navetat. Olihan niissäkin lantakourut, mutta ei mitään erillisiä virtsan keruujärjestelmiä, lietelantaloista puhumattakaan. Myöhemmin tulivat leikkuupuimurit ja olkisilpun käyttäminen kuivikkeena yleistyi. Ellen nyt vallan väärin muista.
Ennen noita uusia tuulia kuivikkeena käytettiin suoturvetta, palaturvetta sanan varsinaisessa merkityksessä. Patsolan mummolaan turpeet hankittiin muistaakseni Niirasten suolta, joka sijaitsi Harkkolammelta pohjoiseen, Pykälävaaran ja Tervavaaran teiden välisellä alueella. Turpeen teossakin oli monta raskasta ja aikaa vievää työvaihetta. Itse olin niihin töihin vielä liian pieni, mutta mukana tuli silti joskus oltua, vaikka siellä oli kuuma, siis kuuma.
Ensimmäinen työvaihe oli viipaloida suonpintaa 30 – 40 sentin ruudukoksi pitkittäisellä varsiterällä. Nimeä työkalulle en muista. Oli kuitenkin samantapainen kuin kiinalaisten keittiöveitsi, mutta terän pituus ainakin puoli metriä, samoin varsi. Ruutuun hakkaamisen jälkeen läpimärät suokuntat nosteltiin suokuokan avulla ruuduksen reunapenkalle valumaan. Valumisen jälkeen kuntat nosteltiin varmaan muutaman päivän kuluttua seipäälle kuivumaan. Kuivuttuaan seipäällä ehkä jonkun viikon turvepalat siirrettiin kevytrakenteiseen, mutta hyvin katettuun suolatoon varastoon.
Suoladosta turvepalat haettiin suon jäädyttyä rekikyydillä navetan päädyn varastoon, josta paloja haettiin tarpeen mukaan yksitellen sylissä kantaen navettakäyttöön. Tähän hommaan minunkin silloiset voimani riittivät. Turvekuntasta revittiin sitten navetan puolella kouran kokoisia murusia, jotka leviteltiin lehmien taakse uudeksi virtsan kuivikkeeksi. Lannat ja käytetyt turpeet luotiin talikolla tunkioon lantaluukun kautta. Kevättalvella tunkio siirrettiin lantakasoiksi pelloille ja leviteltiin keväällä. Ja uusi kierros pääsi käyntiin, kunnes tulikin nykyajan kotkotukset, kaikenlaiset koneistukset, maitokiintiöt, unionit, kylmäketjut, hyvä ettei kylmäketkut.
Sakari H
Värtsiläiset vasikat kuuntelevat korvat höröllä Värtsin kuivikekeskustelua. Kuva EJ
Vanhassa olisi vara parempi tässäkin turveasiassa.
Turpeen tiedetään olevan tehokas nesteen sitoja ja
nykyteknologia mahdollistaisi laajamittaisemman
turpeen käytön näillä lietelantatiloilla.
Imeytysturvetta lienee jo saatavana, jolloin
vältyttäisiin vesiä rehevöittäviltä valumapäästöiltä
sekä hajuhaitoilta. Itse asun järvenrannalla tälläisen
jättitilan naapurina. Eihän ne mahdu lannan kanssa mihinkään!
Minulla ei ole omakohtaista kokemusta eikä siis muistitietoakaan turpeen nostosta ja käytöstä. Siksi Sakarin kertomus oli hyvin arvokasta perimätietoa. Sana ”kunttu” oli tietysti tuntematon. Katsoin Suomen kielen perussanakirjasta sanan selitystä. Se tarkoittaa kangasturvetta ja kangashumusta. Eikö kunttu olisi noita pitempiä sanoja parempi? – Omasta kokemuksestani lantatöissä voin kertoa, että koulun päätyttyä keväällä alkoivat kesätyöt lannan levityksellä. Talvella pelloille kuskatut lantapatterit levitettiin talikolla (siis viissorppasella hangolla). Se oli koulussa ”herrottuneille” kämmenille kova juttu. Jo ensimmäisenä päivänä aukesivat rakot ja kädet olivat verillä. Se johtui siitä, kun talikon varsi pyörähti kädessä sontaa roiskatessa mahdollisimman kauas. Tietysti kädet olivat muutenkin seuraavana päivänä kipeät. Mutta syksyllä kaikki oli jo ok. Voimat kasvoivat kohisten. Sen tunsi oikeastaan jo heinäkuussa, kun tyhjennettiin huussin alus ruispellon tarpeisiin. Muutettuani v. 1991 pappilan asukkaaksi palautui mieleen eräs huvittava tapaus 1950-luvulta. Rovasti Uski tuli Lintulaan valittamaan, että pihaan oli tuuli levittä- nyt viereiseltä pellolta huussissa käytettyjä sanomalehden palasia. Isälle tuli kiire hankmota huussin jätteet piiloon. Ruispelto tuli sitten aikanaan oraalle siinä, missä nyt ovat Rummukaisen, Turusen ja rivitalot. – Myöhemmin kädet pysyivät kunnossa, kun lantaa levitettiin pattereista traktorin lantapiikeillä. – Yksi seikka säilyi kuitenkin levitystavan muuttuessakin. Se oli alituinen nälkä. Kesken töiden oli mentävä avoimen ikkunan äärelle ja huudettava: ”Äiti, anna leipäpala!” Eihän sitä sontakengillä voinut tupaan mennä eikä ollut aikaa kesken töiden kenkiä riisua. – Kodin perinnettä vaalin nykyisin työntämällä kottikärryllä huussin pönttöjä yläpihalle kompostin numero ykköseen ja sitten neljän vuoden numerosta neljä alapihalle. Se on sitä isänmaata, vaikka siihen on sekoittunut myös globaalia ainesta: appelsiinin, banaanin, situunan kuoria, kahvin poroja ym. koloniatuotteita. Näin tuumailee perusjuntti Ierikka.
Kyllä turvekuntan nosto, kuivattaminen ja käyttö tulivat minullekin lapsena hyvin tutuiksi. Kerrottinpa kotikylässäni talvisodan aikana tarinaa, että jollakin sammalsuolla vihollislentäjät olivat tulittaneet turveseipäitä luullen niitä harjoituksissa olleiksi sotilaiksi.
Naapurin leskiemännällä oli kuntannostotalkoot
noin kuusikymmentä vuotta sitten. Minäkin häärin
seipäidenkantajana ja tappipoikana Lökölammin
suolla.
Touhuissani kuljin liian läheltä erästä kuokkijaa
jonka kuokka raapaisi vasempaan etusormeeni.
Talkoissa mukana ollut tätini kehoitti minua
tekemään lirit haavan päälle. Niinpä haava paranikin
mutta muistona on vieläkin sirpinmuotoinen arpi
sormessani.
Jälkiviisaus on tekopeliä, mutta huomaan tuosta EJ:n hyvän kuvan hyvästä kuvatekstistä, että otsikkona oikeampi olisikin ollut Kuiviketurvetta, siis otsikon Kuivatusturvetta sijasta.
Kuivatusturvettahan taitavat käyttää nykyisin vaikka öljyvahinkojen torjunnassa, kuivike olisi enemmän oikeampi karjataloustermi.
Virhe ei kuitenkaan ole onneksi yhtä vakava, kuin muinoin Villin Lännen oikeuden sihteerillä, joka kirjasi tuomarin sanonnan ”Armoa, ei hirtettäväksi” sijasta ”Armoa ei, hirtettäväksi”.
Ollessani naimisissa Outokummussa oli meillä talon naisilla kesäisin myös turpeen nosto suolta ,turpeet laitettiin seipäille kuivumaan .
Käytettiin lehmien alusena pitkin vuotta.
Myöskin hakattiin kuusenhavuja lehmien alle .
Olkijakin kun silputtiin niitä .
Oli se raskasta työtä kun keväisin tyhjennettiin navetta sonnasta.
Sonnat levitettiin pelloille .
Ei sekään ollut helppoa.
Ilmankos on selkävaivoja .
Maila