Kahvikultaa

Kahvimylly, pannu, rännäli ja sikuripaketti. Kaikkia on tarvittu.

Värtsiläläinen Anna Jeskanen kasvatteli aikoinaan kahvipensaita vuosikymmenten ajan. Ensimmäinen oli kestänyt elossa 12 ja toinen 18 vuotta. Runko oli viimein käsivarren paksuinen. Kahvipuu oli kasvanut 60 litran saavissa ja tarvinnut runsasta kastelua. Kukinta-aikaan se oli ollut komea ja tuoksu huumaava. ”Ja maku oli hyvä”, kertoi Anna.

Oma tutustumiseni kahviin yltää 75 vuoden päähän. Sitä sai tuolloin kaupoista raakana tai paahdettuina papuina, jos oli rahaa ostaa. Vaalea papu muuttui rännälissä paahtamisen aikana kauniin ruskeaksi. Polttaa ei saanut, silloin maku muuttui kitkeräksi.

Kammilla veivattava kahvimylly kuului silloin jokaiseen huusholliin. Oman aikansa vei, ennen kuin kahvijauhot olivat pannussa, mutta eipä ollut juuri kiirettäkään, ja mitkä tuoksut ja aromit. Monet muistavat, ainakin vanhoista elokuvista, kuinka kahvia ”tasseilta” ryystettiin. Nautinnollinen rituaali kai sekin.

Emma Vänttinen jauhoi papuja myllyssä.

Uuden tilanteen eteen jouduttiin noin kuukautta ennen talvisodan syttymistä, kun kahvin säännöstely aloitettiin. Neljänneskilo neljäksi viikoksi alkuun. Samalla säädettiin laki, että paahtimot saivat valmistaa korviketta, jossa oli kahvia vähintään 25 prosenttia. Vapaassa kaupassa saatiin lisäksi ns. verokahvia, josta maksettiin veroa 40 markkaa kilolta.

Varastot tyhjenivät, ja kesäkuussa 1940 verokahvin myynti lopetettiin kokonaan. Välirauhan jälkeen tuonti loppui, ja korvikkeeseen kahvia riitti yhä vähemmän. Syksyllä 1942 se valmistettiin jo täysin ilman kahvia. Kahvinvastike sisälsi viljaa, juurikasta ja sikuria. Sitä juotiin aina vuoteen 1947, jolloin maahan saapui ensimmäinen kahvilaiva Herakles. Voi sitä autuutta! Verokahvin makuun päästiin taas 1949, jolloin vero oli 800 markkaa kilolta.

Omatoimisiakin oltiin, totta kai, paahdettiin voikukan juurta, punajuurta ja jyviä. Oudon makuista juotavaa, vuan parempi tyhjee. Kahvin säännöstely lopetettiin maaliskuun 1. päivänä 1954. Reilut 13 vuotta sitä kaipuuta oli kestänyt, mutta tuskin kukaan puutteesta pahempia traumoja sai.

 

Rännäleitä Värtsilän Myllymuseossa.

2 comments for “Kahvikultaa

  1. Uutisissa kerrottiin juuri, että kahvin hinta on kohonnut 40 prosenttia. Pitäisiköhän kaivella voikukan juuria jatkoksi.

  2. Muistoja herättävä tarina kuvineen. Päässäni alkoi välittömästi soida Brita Koivusen äänellä ”yhä kahvia mä jauhan…”. Koetin miettiä mistä laulusta nuo sanat on. No, googlettamallahan se selvisi, löytyi ääninäytekin. Kysymyksessä on laulu nimeltään Jauhan kahvia. Siinä kahvin jauhaja odottaa poikaystäväänsä tulevaksi, kello on jo yli kahdeksan eikä kaveria vaan näy ja tyttö jauhaa kahvia huomiseksikin.

    Olen 50-luvulla jauhanut kahvia monet kerrat, mutta kysymyksessä ei ollut laulun tilanne. Äidin ja isän vieraita varten jauhoin.

    Sikurista minulla on sellainen mielikuva, että se oli n. 20 senttiä pikä pötky, joka oli kääritty violettiin paperiin.

    Kahvilaiva Herakles saapui Turkuun 24.2.1946. Päivä on jäänyt mieleeni, koska ystäväpiirissäni on pari samaan aikaan syntynyttä henkilöä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *