Helluntai

Helluntai. Kuvat Lissu Kaivolehto.

Helluntai on kristikunnan kolmanneksi suurin juhla joulun ja pääsiäisen jälkeen. Kristityt viettävät helluntaita Pyhän Hengen vuodattamisen ja kristillisen kirkon perustamisen muistoksi. Helluntaita vietetään seitsemän viikon kuluttua pääsiäisestä ja kymmenen päivää helatorstain jälkeen. Ennen vanhaan helluntaina oli kaksipäiväiset pyhät. Varsinainen helluntaipäivä on sunnuntai ja sitä seuraava maanantai, toinen helluntaipäivä oli pyhäpäivä vuoteen 1972 saakka. Vuosina 1973-1991 Suomessa vietettiin pyhäpäivänä varsinaisen helluntaipäivän lisäksi edeltävää lauantaita, jonka nimi oli tuolloin helluntain valmistuspäivä.

Helluntaisauna
Kansan parissa helluntaisauna on ollut tärkeä tapahtuma. Silloin on mahdollisuuksien mukaan kylvetty uudella vastalla. Helluntain myöhäisestä ajankohdasta johtuen se tänä vuonna onnistunee koko Suomessa. Saunasta tullessa on alastomana seisten vasta heitetty saunan katolle ja sitten sen asennosta on ennustettu elämän tärkeitä asioita. Jos heittäjä oli naimaton, osoitti katolle lennähtäneen vastan tyvi sen suunnan, missä hänen tuleva puolisonsa asui. Palvelija kysyi vastalta, muuttaako hän talosta. Jos vasta osoitti pihaan, hän pysyi talossa. Jos vastan tyvi osoitti johonkin muuhun suuntaan, niin sinne päin tuli lähtö. Vanhat kysyivät loppuansa. Jos tyvi osoitti kirkkoa ja hautausmaata kohti, tuli kuolema, jos pihalle, niin pysyi kotona, jos muualle, tuli jokin muutto.

Leikin ja lemmen aikaa
Helluntaisauna on ollut myös lemmen- eli neidiskylpyjen ja naimaonnen nostattamissauna. Ne nuoret, joilla ei vielä ollut vakinaista sulhasta, turvautuivat tietäjiin. Neito kylvetettiin tietyin menoin ja samalla luettiin voimalliset lemmennostatussanat: ”Nouse lempi liehumahan, kunnia kupuamahan.”

Helluntain aikaan Suomen luonto on kauneimmillaan. Entisajan nuoriso lauloi, leikki ja tanssi helluntaina. Tytöt kilpailivat viehättävyydessä kauneimmillaan olevan luonnon kanssa, jotta mielitietty olisi voinut antaa parhaimman tunnustuksen: ”Heilani on kuin helluntai.” Suomalaisessa kansanperinteessä on uskomus, että jos heilaa ei ole löytynyt helluntaihin mennessä tai helluntaina, niin sitä ei ole koko kesänä. Tästä on peräisin sanonta: ”Jos ei heilaa helluntaina, ei heilaa koko suvena”.

Helluntaissa on aina herkintä, kauneinta kesää, runoa ja valoa. Kansanomaisesti tämä sama on ilmaistu: ”Kun ois kesä ja helluntai eikä milloinkaan talvi ja maanantai.”

Lähteet: Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto ja Wikipedia

Lissu Kaivolehto

Villi omenapuu.

7 comments for “Helluntai

  1. ”Heilani on kuin helluntai”
    runoili Larin Kyösti.
    Kuin maalaus ovat nämä
    Lissu Kaivolehdon herkät
    kesäkuvat…

  2. Lissulla on erityinen taito vangita kamerallaan tätä
    kesän kauneutta katsottavaksi. Kaikki tämä on ihan silmiemme
    edessä tuolla luonnossa, mutta huomaan, että on syytä itsenikin oppia katsomaan herkemmin aistein. Nuo vanhat tavat ja uskomukset
    ovat hauskaa luettavaa. Heleää Helluntaita!!!

  3. Leppoisaa saunailtaa viettäessämme
    kurkkasin mitä Värtsissä sanotaan helluntaista.
    Sieltäpä löytyikin muunmuassa Lissun tuoreena
    säilynyt tarina saunomisohjeineen.

    Milloin lie viimeksi ollut pihlajissa niin
    runsasta kukintaa kuin tänä kesänä? Oikein
    hämmästelin kuinka paljon niitä kukoistaakaan
    reitillä Ulriikantie-Kaustajärvi-Patsola-Saario-Tohmajärvi.

    ….”niinkuin sepppelepäinen vain nuori morsian on
    kukkii pihlajahuntu tuo alla auringon”….

  4. Uralin pihlaja

    Illan tuuli soittaa jo latvaa pihlajan
    kaupungilta kuulen valssin niin kaihoisan.
    Pihlajasta se kertoo, on tuttu tarina sen.
    Muistan Uralin rinteillä valkolatvuksen.
    Niin kuin seppelepäinen vain nuori morsian on
    kukkii pihlajahuntu tuo alla auringon.

    Kauas tuonne jääneen mä tiedän pihlajan
    kauas kulki tieni, jäi hän jota rakasta.
    Syksyn punaiset marjat, kuin kyynel pihlajan on,
    itkin pihlajan lailla, on sydän onneton.
    Niin kuin seppelepäinen vain nuori morsian on
    kukkii pihlajahuntu tuo alla auringon.

    Kenties kerran vielä soi tuuli lauhemmin,
    kaupunkien pauhu jää taakse viimeinkin.
    Missä pihlaja kukkii taas armaan nähdä mä saan
    luonto puhkeaa kukkaan jälleen kauneimpaan.
    Silloin seppelepäinen taas nuori morsian on
    kukkii pihlajahuntu tuo alla auringon.

  5. Ei haitanne, jos nostan taas kerran esiin tämän
    vanhan Helluntai-aiheisen tarinan.

    Oltuamme monta kuukautta koronakaranteenisa, niin nyt
    kirmailemme mökin pihapiirissä kuin laitumelle
    pääseet vasikat.

    Mökkitalkkari oli käynyt jo asentamassa rannan vesipumpun,
    joten pääsemme lämmittämään helluntaisaunankin. Jokohan koivuista
    saisi vastan?

    Käen kukuntaa en ole vielä kuullut, mutta itse hyräilin
    pihaa haravoidessani: Jo Karjalan kumbuzil puut kukitah,
    jo Karjalan koivikot tuuhevutah….

    Heleää helluntaita Wärtsin Wäelle!

  6. Kiitos samoin, vanhan viidakon sanonnan mukaan.
    Jos ei heilaa Helluntaina, niin ei aidsia Adventtina:-)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *