Ilo, valo, juhla

Noilla sanoilla kuvasi Ilomantsin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra radiohaastattelussa pääsiäistä. Luterilainen kirkkomme on kilvoitellut pari vuosikymmentä samaan pääsiäistunnelmaan. Minun liturginen tietämykseni heräsi jo vähän aikaisemmin. Ollessani Hämeenlinnan nuorisopappina kieltäydyin palvelemasta pitkäperjantaina perinteen mukaiseen ehtoollisjumalanpalvelukseen. Samalla ihmettelin, että tuohon aikaan monissa seurakunnissa pääsiäisenä ei ollut ehtoollista eikä juuri väkeäkään kirkoissa.

Nyt on toisin. Me luterilaisetkin kokoonnumme pääsiäisyön messuun, ja mikä merkittävää, väkeä on runsaasti. Olemme matkalla iloon. Haluamme valoa elämään. Kaipaamme juhlaa. On mielenkiintoista todeta, että kirkkomme virsikirjaan tuli v.1989 ortodoksinen pääsiäistropari (v. 90): ”Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi.” Virren alle on merkitty: ”Virsi lauletaan yleensä kolme kertaa.” Miksi yleensä? Miksei aina? Turha sana kertoo siitä, että kirkkomme kasvaa pääsiäisen iloon, valoon ja juhlaan ikään kuin jarrut päällä. Kirkolliskokouksen kirjavassa seurakunnassa on vielä paljon pietismin ajan vaikutuksia: ei liikaa juhlaa, vaan murtuneita mieliä!

Pääsiäisen nousu kirkkovuoden keskukseksi ja suurimmaksi ilon ja valon juhlaksi ei ole vähäinen juttu. Jos Kristus ei olisi noussut kuolleista, ei olisi kristinuskoa, ei kirkkoja. Olisi vain epämääräinen filosofis-sosiaalinen aate, joka ehkä jollain tavalla vaikuttaisi yhteiskunnalliseen elämään. Pääsiäisen usko on enemmän. Se sisältää myös paremmasta tulevaisuudesta, joka ulottuu ikuisuuteen saakka. Ylösnousemus ei ole vain historian tapahtuma. Kristillisessä pääsiäisessä muistoajatuksen voittaa toivon ajatus. Toivon ajatus ylettyy koko luomakuntaan, joka vapautetaan kerran turmeluksen orjuudesta. (Room.8:18-21)

Värtsilän kirkkokuoro esiintyi pääsiäisenä 1938.

Share

7 comments for “Ilo, valo, juhla

  1. Kirkkokuoro on ansiokkaasti hoitanut tehtäväänsä – siitä kiitos heille vaikka näin jälkikäteen ja hyvää pääsiäistä kaikille tämän lehden lukijoille toivottaa Pusan Mirja.

  2. Kuvan pappi on jäänyt tunnistamatta. Hän lienee Väinö Turunen, joka on minut 18.6.1937 kastanut. Mutta miehestä ei ole mitään tietoa – ei tekstiä eikä kuvaa – teologimatrikkeleissa, joita hyllyssäni on viisi kpl, eri ajoilta. Myös siltä ajalta kun tapasin Turusen Ylämaalla, jossa hän oli viimeiset virkavuotensa kirkkoherrana. Ei taida enää olla ketään värtsiläistä muistamassa pappiaan vuodelta 1938 ??? Jos joku muistaisi, ottaisiko yhteyden.
    Voin tietysti metsästää kuvan Ylämaalta. – Kanttori on Lauri Antila. Onkohan hänen takanaan vai papin ja kanttorin välissä Anna-Liisa Antila, urkutaiteilija ja -pedagogi, joka soitti urkuja v. 1950 Värtsilän kirkon vihkiäisjuhlassa? E.L.

  3. Ei ole Anna-Liisa Antila-Kaljunen, koska hän oli kuvan ottohetkellä 23-vuotias kansanopiston laulunopettaja eikä asunut enää Värtsilässä. Pappi saattaa ollakin Reino Honkanen. Tällaisia kyselee ja vastauksiakin löytää utelias E.L.

  4. Tuttuja kasvoja kirkkokuoron kuvassa. Ylärivissä vasemmalla enoni Johannes (Jussi) Simonen. Vas. alareunassa alakoulun opettajani Impi Heinonen, joka hakemalla tossut jalkaani ilmahälyytyksen aikana, pelasti varpaani paleltumasta pakkasyönä sirpalesuojassa talvisodan aikana.

    Kaivelin Helsingin Värtsilä-seuran (T.I. Kasanen) toimittaman ”Värtsilä muistelmia kylän ja…” Sivulla 173 on sama kuva ja teksti ”Värtsilän kirkkokuoro v. 1938. Kuvassa kanttori L. A. Antila ja pastori Väinö Turunen.

  5. Kiitos, Hilkka! Olet todellinen arkistomyyrä! Säästit aikaani hyvin paljon, ihan kokonaisia päiviä. Väinö Turunen siis!!! Terveisiä Aarrelle! Erkki

  6. Hyvät värtsin lukijat! Palautan tämän jutun vuosien takaa, koska tänään on – kasteeni 85-vuotisjuhla. Vaihdan tänään isäni kepin ukin keppiin, joka on tasan viisi vuotta minua vanhempi. Ukilla oli keppi ollut jo viisi vuotta käytössä, kun vanhan rovastin Julius Karstenin apulainen Väinö Turunen kävi häntä onnittelemassa — ja samalla reissulla minut kastamassa.

    Minulla ei ole valokuvaa tuosta juhlasta. Mutta kirjassa Papit made in Värtsilä on kuva Lintulan parvekkeelta, jossa istun ukin sylissä – vähän ennen hänen kuolemaansa.

    SAMALLA KIITÄN TEITÄ YLLÄTTÄVÄN MONIA JOTKA ONNITTELITTE ERI TAVOIN SYNTYMÄPÄIVÄNÄNI – KYMMENEN PÄIVÄÄ SITTEN!!!

    Terveisin nimeltä kutsuttu Erkki Johannes L.

  7. Onnea Erkki!! Myös Eero T. täytti tänään 97 vuotta, joten on kyllä juhlaa nyt kerrakseen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *