Pääsiäisenä palkoille

Lapset tekivät virpovitsoja Värtsilässä. Kuva EJ

Virpoja saattoi saada palkaksi vehnäkakkaran eli pullan, jonka huolehtiva emäntä oli paistanut jo lauantaina siltä varalta, että virpojia sattuu tulemaan. Jotkut virpojat osasivat varautua siihen, että virpopalkka maksettiin vasta viikon päästä pääsiäisenä. Sanottiin “Tule piässiissä palakoilles.”

Entisissä rajapitäjissä, esim. Suojärvellä ja Salmissa oli omien murteittensa mukaisia lukuja tästä: “Siulle vitsa, miulle jäitsä, nätäliks velkoa, äijänpäivänä maksoa.” Viikkoa kauemmin ei palkkaa muistella, jos silloinkin jäisi maksamatta, niin saa jäädä kokonaan siltä vuodelta. Virpoja sanoo näin: “Viikkauvveks velaks, vuuvveks vappaaks”.

Emäntää ensin

Mitä pitempi ja runsassisältöisempi runo, sitä parempaa palkkaa toivottiin. Emäntää pidettiin aina etusijalla: “Emännän mie ensin virvon…”. Isännän runossa toivotettiin hyviä pellon antimia ja rahallista rikkautta: Elosalvot siästymään, rahakassat kasvamaan…” Talon tytärtä toivottiin ”isolle mäille emännäks, viijen piijan pitäjäks” ja pojasta toivottiin konnun perijää.

Olen poiminut näitä tietoja kirjasesta Virpomaloruja, jonka julkaisija on Joensuun Kalevalaiset Naiset ry. Kirjan lorut on koonnut rehtori Kyllikki Takala. Rovasti Erkki Piiroinen mainitsee luvussa Ortodoksinen virpomisperinne: “Vanhan tavan mukaan siunauksen tuojalle on haluttu antaa vastalahja. Tavallisin on ollut pääsiäismuna, joka on sikäli ylösnousemuksen vertaus, koska munan suljetun kuoren sisällä on uuden elämän alku.”

Metsän peitossa

Virpomavitsat säilytettiin ainakin helluntaihin saakka tai yleensä siihen asti, kun ruoho alkoi kasvaa. Emäntää virpoessa muistettiin mainita myös karja. Niinpä emäntä veikin sitten saamiaan virpovitsoja navettaan, virpoi siellä lehmiään ja pani vitsat orteen, jonka alitse lehmät keväällä laitumelle päästessään saivat kulkea. Kun näin tehtiin, lehmät eivät joutuneet “metsän peittoon”, vaan tulivat kotiin ja menestyivät muutenkin.

Äitini on syntynyt toisena pääsiäispäivänä 1922. Hänen syntymäpäivänsä sattui usein pääsiäisviikolle. Tämä äidin peruja oleva ohut Virpomaloruja -vihkonenkin oli aivan “metsän peitossa”, löysin sen vasta tällä viikolla. Lopuksi vielä palkan maksuun liittyvä pieni virpomaloru, joka sopinee myös onnittelurunoksi kaikille pääsiäisen tienoilla syntyneille: “Virvon varvon vitsani uusi / kaunis niin kuin kukkiva kuusi. / Paljon onnea toivotan sulle, / pienoisen palkan maksathan mulle?”

Tellervo

Share

Post navigation

1 comment for “Pääsiäisenä palkoille

  1. Pääsiäisen tunnelmiin voi päästä myös Pälkjärven pitäjäseuran
    kotisivuilta. Lissu Kaivolehto on koonnut sinne 1940- luvun pääsiäis-
    muisteluksia.
    Jos et ehdi lukemaan, jutun voi myös kuunnella.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *