Pajunkissoja. Kuva EJ
Suomessa on ollut jo kauan tapana tuoda palmusunnuntaiksi kotiin pajunoksia. Meillä kun eivät palmut kasva, jotta niillä voisimme ilmentää Jeesuksen ratsastusta Jerusalemiin palmunoksilla koristeltua tietä. Kuitenkin suomenkielessä tämän sunnuntain nimi on palmusunnuntai. Venäjänkielessä päivän nimi on suomennettuna pajusunnuntai.
Jo hyvin varhain alettiin jumalanpalveluksiin tuoda palmunoksia ja täällä pohjolassa siis pajunoksia. Värtsilän kirkossa otettiin käyttöön 1990-luvulla tapa tuoda pellon laidasta palmusunnuntain messuun pajunoksia, joita jaettiin messun päätyttyä kotiin viemisiksi. Tällä haluttiin siunata koteja. Näillä pajunoksilla voi myös virpoa kotiväkeä. Tästä tavasta on tullut käyttöön sunnuntain kolmas nimi: virposunnuntai.
Virvottaessa voi lausua virpomisluvun, esimerkiksi seuraavanlaisen:
Uudella vitsalla virvoitan
vanhalla kuoren kirvoitan
enkä suurta palkkaa vaadi
enkä velkakirjaa laadi.
Jumala sinua siunatkoon.
Virpovitsaa säilytetään helatorstaihin saakka, jolloin se poltetaan, siis poltetaan, ei heitetä roskikseen. Jos kodissa on ikoni, niin virpovitsan voi laittaa sen yläpuolelle tai sivulle.
Kuulin eilen Karjalatalolla pälkjärveläiseltä naiselta, että kun karja laskettiin keväällä laitumelle, se ajettiin sinne virpomavitsojen kanssa. Karja ikään kuin siunattiin tällätavoin laidunkauteen.
Kyllä voi uskoa, että karja sai todella siunauksen. Kannattaa säilyttää virpovitsa yli helatorstain, jos kellä karjaa on laitumelle päästettäväksi. Tällainen tapa siirtää uskon todellisuutta 2. uskonkappaleesta 1. uskonkappaleeseen. Olihan Kristuskin sekä tosi Jumala että tosi ihminen. Tämän me uskomme 3. uskonkappaleen Hengessä. Aamen! Taisi tulla tästä kommentista lyhyt jatkorippis. ajattelee pater F.