Kinnunen tasaa entiset urat ja ajaa uudet ennen laturetkeä. Kuvat EJ
Lähtö ei ole veteraanille vaikeaa.
Värtsilän huomiset hiihtoladut ovat priimakunnossa. Tästä huolehtii eläkeläinen Erkki Kinnunen, vapaaehtoisen puurtamisen värtsiläinen mallimies. ”Näillä vehkeillä ei paremmaksi saa”, hän tuumaa. Lauantaina odotellaan sitten laturetkeläisiä.
Paikkakunnan laturetkien historiassa oli vuosikaudet paussia. Viime talvena väki innostui uudelleen. Vuosikymmeniä sitten elettiin näissä asioissa talkootoiminnan loistoaikaa, jota Kinnunen muistelee kaiholla.
”Puolta pitempi oli reitti silloin, kiersi Tervavaaran ja Härkövaaran kautta Kaustajärven koululle ja sieltä rajan pintaa pitkin takaisin.”
Kinnusen mieleen on jäänyt Rummukaisen Otto, joka noin seitsemänkymmenen ikäisenä lähti yhden aikaan päivällä urheilutalolta pitkälle latuselle. ”Ehdottelimme lyhempää reittiä, mutta Otto viittasi kintaalla. Iltasella ooteltiin ja ooteltiin, pakkanenkin jo kiristyi. Meinattiin jo laittaa etsintäpartio liikkeelle. Kello oli iltasella seitsemän, kun mies viimein tuli.”
Kinnunen kytkee kelkan perään metalliverkon, jolla tasataan latuja.
Silloin tehtiin ladut suksipelissä, kelkkoja ei ollut. ”Oleniuksen Seppo painui maastoon raivaussahan kanssa, ja myö Karhisen Antin kanssa varustauduttiin vesureilla. Talkooväki kaikkinensa teki hurjasti töitä hiihtoreittien eteen.”
Kinnusella on nyt ikää 60 ja risat. Värtsilään hän tuli rajamieheksi 1968. Silloin oli vielä nähtävissä Koukkarinlammella hyppyrimäki, jossa varsinkin 50-luvulla oli leiskauteltu. Paikkakunnalla oli mm. yhdistetyn harrastajia. Kinnunen hiihti itsekin kilpaa, suunnisti ja harrasti ampumahiihtoa. ”Jonkin verran pitää vieläkin liikkua, että pysyisi kunnossa. Tuhat kilometriä tulee talvessa hiihdeltyä.”
Kinnunen tekee hiihtolatuja täysin omalla kustannuksellaan. Varovasti otan puheeksi bensarahat, eikö niitä olisi kohtuullista jostain saada? ”Ei, ei. Jos tässä mualimassa joka pennin alkaa laskea, sehän menee pankkitilin numeroitten sottailuksi eikä elämä ole silloin mukavaa. Jos bensarahoja alkaisin ottaa, niin se sitoisi tavattomasti, aina pitäisi olla menossa. Nyt ajan milloin ajan.”
Valmista tulee.
Värtsilän kunnan piikkiin, silloin kun oltiin itsenäisiä, Kinnunen teki latusia, mutta kuntaliitoksen jälkeen tuli muutos. Tohmajärven kunta ei hänen mukaansa anna bensarahojakaan pitempien reittien tekoon, pururadan ladun vain pitää kunnossa. ”Sen pururadan kiertämiseen suksilla kyllä tympääntyy äkkiä.”
”Ei tämä latujen auki pitäminen ole iso urakka ollut. Sen verran pitää harrastukseen panostaa, kun itsekin tykkään hiihdosta.”
Pakko se on kai uskoa. Mutta melkoinen vapaaehtoistyön ikoni Kinnunen on.
Värtsilän latuja kelpaa lauantaina hiihdellä.
Isot kiitokset Ekille!
Mukava on talvisin tulla käymään ”mailla” kun tietää, että suksetkin kannattaa ottaa mukaan ja pääsee hiihtämään!