Hautausmaalla hiljennytään

Venäläiset hautausmaat ovat erilaisia.

Vanhan Värtsilän ruumishuone-kappeli ennen sotia.

Lukiessani Erkki Lintusen tunnelmallista ”Kynttilänpäivänä” kirjoitusta tuli mieleeni Vanhan Värtsilän hautausmaat ja omaisemme siellä.

Jokakeväisillä retkillämme Vanhassa Värtsilässä ovat kohteinamme olleet myös molemmat hautausmaat, sekä vanha että uusi. Vanhalla löytyy vielä pystyssä joitakin hautamuistomerkkejä, kuten Arppen ja Karstenin kivipaadet, muistojamme elävöittämään ja nuoremmalle polvelle valokuvattavaksi.

Jänisjärvelle menevän tien varrella, entisen lentokentän vierellä sijaitsevalla uudella hautausmaalla Suomen aikaiset hautamuistomerkit on joko viety pois tai makaavat maassa sammaloituneina. Suusta suuhun kulkeneena tietona kerrotaan, että venäläiset olisivat heti sodan jälkeen rakentaneet hautakivistä jopa lentokoneille pommisuojia kentän vierelle. Sellaisista matkoillamme ei kuitenkaan ole ollut havaintoja.

Hautajaiset Vanhassa Värtsilässä.

Pääportilta hautausmaalle lähtevän kulkuväylän varrelta löysimme yllätyksenä pystyssä ja verraten hyväkuntoisena isäni nuoremman veljen Paul Vänttisen hautapaaden. Sen melkein välittömässä läheisyydessä löytyy myös ennen sotia valmistuneen ruumishuoneen (kappelin?) kivijalka kauniisti sammaloituneena. Rakennus oli valmistuttuaan 1920-30 luvun vaihteessa mielestäni kaunis, valkoiseksi maalattu holvikaari-ikkunoineen.

Martti Ilmakari, jonka isä toimi Värtsilässä haudankaivajana ja joka itsekin 12-vuotiaana isänsä ollessa työn vuoksi estyneenä, oli joutunut ilman apua kaivamaan hautoja, kertoo työn olleen helppoa, koska maasto oli tasaista ja kivetöntä hiekkakangasta.

Martti muistelee ruumishuoneen olleen kooltaan noin 5×10 m. Sen lattiassa oli ollut kaksi luukkua, joista hautausta odottavat vainajat voitiin laskea kellariin. Rakennuksen päädyssä oli ollut erillinen osa muun muassa lääkärin tekemiä tutkimuksia ja ruumiinavauksia varten. Ruumishuoneessa oli pidetty myös siunaustilaisuuksia, josta johtuen sitä oli kutsuttu myös kappeliksi.

Tänä päivänä on Vanhan Värtsilän uusi hautausmaa erinäköinen. Rauta-aitoja, voimakkaan värisiä tekokukkia, pikkuisia muistelupaikkoja pöytineen ja istuimineen, jopa ruoka-astioineen ja -jätteineen.

Hautausmaat ovat kuitenkin paikkoja, joilla kannattaa käydä hiljentymässä ja muistelemassa ihmisten elämää erilaisista kulttuureista ja mielipiteistä piittaamatta.

1 comment for “Hautausmaalla hiljennytään

  1. Olen käynyt molemmissa joskus silloin kun tästä alkoi päästä yli
    rajan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *