Kantele ja Kalevala kuuluvat yhteen. Kuvat EJ
Taidot siirtyvät sukupolvelta toiselle.
Haikolan kylä sijaitsee Kepajoen vesistöön kuuluvan Kotijärven saaressa noin 40 kilometrin päässä Uhtualta. Kylä on Kalevalan piirin vanhoista kylistä kaikkein parhaiten säilynyt kokonaisuus. Kylän aikaisempi nimi on ollut Jouhkola, sillä kylän ensimmäinen asukas Jouhko oli Suomessakin tunnetun Karjalan kansalliskirjailijan Ortjo Stepanovin esi-isä. Haikolassa pidetään kesäisin Ortjon muistojuhla.
Heinäkuussa 2007 olin Pälkjärven pitäjäseuran järjestämällä ”Karjalan kierroksella”. Kävimme silloin myös Haikolassa, jossa Ortjon poika esitteli meille Onton talomuseota ja sen pihapiiriä. Kävimme myös läheisyydessä olevalla kalmismaalla, johon on haudattu kahdeksan sukupolvea kylän asukkaita. Kalmismaa on yksi Vienan kauneimmista, ja siellä sijaitsevat myös Ortjo Stepanovin ja hänen vanhempiensa haudat.
Pilvivene
Teehetken jälkeen meillä oli tilaisuus ostaa myös kirjoja. Ostin itselleni muistoksi kauniisti kuvitetun kirjasen Pilvivene – Larin Parasken runoja lapsille. Kirja on Juminkeon julkaisuja, nro 44. Kirjan julkaisemiseen on saatu tukea EU:n Karjala -ohjelman kautta ja se on painettu 2004. Toimittaja on inkeriläissyntyinen folkloristi Mirja Kemppinen ja kuvat ovat Markku Niemisen.
Kemppinen mainitsee esipuheensa lopussa: ”Larin Paraskelta on muistiinmerkitty n. 2000 runoa, 1750 sananlaskua, 336 arvoitusta ja parikymmentä itkuvirttä. Larin Paraske palasi ”omille maille” ja kuoli köyhänä omassa pirtissään. Hänen laulamansa runot jäivät kuitenkin elämään”
Revon reessä
Muutamat Pilvivene -kirjasesta löytyvät runot ovat varmasti tuttuja monelle lukijalle lapsuuden ajoilta. Kuten tämä Vedä, vedä nuottaa: ”Veä, veä nuottaa,/kissalle kiiskii,/koiralle kurvii,/ suuret kalat suolaan,/pienet kalat kattilaan.”
Sitten vielä jäniksen opetus poikaselleen: ”Pupu, pupu, poikaseen,/mää ryttöön tai rättöön,/jo siulla on niin suuret silmät,/kun miullaki,/älä mee revon rekkee,/älä viisaan vippuun,/älä toisen naurismaahan,/kohalleen älä koiran suuhu!”
Lisää Larin Parasken runoja voi lukea ”Suomen Kansan Vanhat Runot” -kirjasarjasta. Tarinani ei tällä kertaa liittynyt Värtsilään, mutta olemme näillä Karjalan kierroksillamme ylittäneet valtakunnan rajan lukuisia kertoja Niiralasta. Joskus olemme päässeet yli parissakin tunnissa, mutta viiden – kuuden tunnin jonottelut eivät ole olleet harvinaisia.
Lähteet: Haikola/Kansalliskirjallinen museo -esite – Pilvivene : Larin Parasken runoja lapsille
Tellervo
Tohmajärven Hukkalassa, miltei Värtsilän naapurissa, oli 1980-luvulla kehitteillä kantelekylä. Minnehän se hanke hautautui?
Otto Rummukainen olis myös ollut tämän päivän soittaja. En tullut kysyneeksi vieläkö hän soittelee, kun kävimme häntä muutama päivä
sitten tervehtimässä.
Omalla lastenlapsella on juhlava syntymäpäivä, kun on syntynyt Kalevalan päivänä(12 v.
Tarkoitus oli viettää parin viikon talvilomaa
mutta nuo Kalevalan päivän, suomalaisen kulttuurin
päivän ym kunniaksi saloissa liehuvat siniristiliput
innoittivat tietenkin minut valottamaan hieman nimimerkki
Tellervon taustaa.
Olen syntynyt siellä missä ”kuldagägöset” kukkuu
talvellakin. Intomielisenä runonlausujana, jo Tuonpuoleisissa
oleva äitini, lausui minulle usein: ”Tellervo, Tapion tyttö…”
Olen syntynyt sota-aikana ja isä – joka ei ollut lainkaan
musikaalinen – oli laulanut takaisin rintamalle lähtiessään
sota-ajan iskelmää: ”Näkemiin nyt pikku Tellervo, eron hetki jälleen on…”
Siksi minun on helppo ottaa roolihahmokseni kirjoitellessani
Tellervo (se ei siis ole salanimi), on kuin ”kynä” ja ajatus
lähtisivät soljumaan paremmin. Tiedän että Tellervo kirjoittaa
erityyppisiä tarinoita tämä viitta hartioillaan , sillä kirjoituksiani on ollut oikealla nimellänikin joissakin julkaisuissa ja myös eräässä kotiseutulehdessä johon niitä minulta on pyydetty.
En suinkaan pahastu enkä hämmästy jos joku tunnistaa minut. Olen siitä vain iloinen sillä sehän merkitsee että tarinaani
on luettu! Lukijoiden kommentit ovat lämmittäneet mieltäni
joka kerralla.