Maria Björklund: Kaksin, Arktinen Banaani 2011.
Parisuhteessa tarvitaan ennen muuta kommunikointia ja hellyyttä. Björklundin stripeissä parit puhuvat toisilleen ongelmista ja osoittavat, että rakkautta pitää vaalia. Björklund on valinnut esille tyttö- ja poikapareja, rakkauden fyysistä ja henkistä puolta.
Nykyisin käytyyn homokeskusteluunkin on kirjan tekijällä oma sanansa sanottavana. Ihmisten väliseen ihastumiseen ja rakkauteen voidaan päätyä monia eri teitä ja kun kyseessä on parisuhde, pitää osata valita sanansa niin, että ei loukkaa toista, mieluummin vahvistaa suhdetta puheillaan. Kun toinen osapuoli epäilee, että heidän suhteessaan on jotain omituista, koska he viettävät niin paljon aikaa yhdessä, kuittaa toinen että kaikilla ei olekaan niin hyvää suhdetta kuin heillä.
Björklund ei ole nivonut ajatuksiaan vain yhden parin kokemuksiksi, vaan aukeamalla on aina kuusi erilaista kertomusta siitä, miten toinen tehdään onnelliseksi. Muutamia erokeskustelujakin on, mutta henkilöt ottavat eronkin henkisen kasvun kannalta.
Eräs pari pohtii lapsen kehitystä. Jo 3 – 4 -vuotiaana lapsi tajuaa, että ihmisillä on omat ajatukset, tavoitteet ja mielihalut, jotka poikkeavat hänen omistaan. Samalla hän oppii tärkeän taidon, valehtelemisen.
Toki sarjiksissa on pienempiäkin aihelmia, kuten teemukin ainainen unohtaminen olkkariin, kaverin suuntautuneisuus äänestyksessä, oman petikaverin lämmön vaikutus, tai vaikkapa vaimon peppuun ilmestyneet mustelmat, joita puoliso ei tunnista itsensä tekemiksi.
Björklund on sisällyttänyt strippeihinsä paljon erilaisia kuvallisia ratkaisuja. Joskus jopa ajattelin, että yhtenäisempi yleisilme olisi korjannut kirjaa.