Päiväkävelyllä. Kuvat EJ
Pellon laidassa.
Voiko talvipäivä enää leppoisampi olla kuin tänään täällä itärajan pinnassa. Lämpötila lähellä nollaa ja puitten hartioilla huurretta, kunnes iltapäivän tuuli sitä pudotteli.
Ihmiset kampeutuivat latusille, teille ja kujille, sikäli kuin töiltänsä joutivat. Metsän elävät lähtivät liikkeelle polkujansa tallaamaan, olihan jo pari päivää ollut lähes sateetonta.
Silti hiljaista. Kaukana kavala maailma.
Pupu kävi mehiläisiä tervehtimässä.
Metsän pitsiä.
Tulin juuri postinhakumatkalta. Laatikolle on
täällä mökillä kilometri joten mukavan lenkin siitä
saa edestakaisin. Lumikerros oli tosi pehmoista, kuin
pumpulia. Eläinten jälkiä en nähnyt, taitaa olla
liian upottavaa metsäisillä alueilla. Ainoa jälki-
havaintoni oli ”lumimiehestä”, eli aviomies oli tallustellut
lumikengillään metsän halki.
Sanomalehdessä muistutettiin viikonlopun piha-bongauksesta
eli kaikki vain nyt lintuja tarkkailemaan!
Nyt näyttää jo lintuja olevan meidänkin pihassa. Surin kun niitä ei näkynyt pitkään aikaan:itse en pääse hyvin etäs niitä katselemaan.
Ammuisella postinhakumatkalla (viikonloppuisin lehdet
tulevat parin kilometrin päähän, ison tien varteen) huomasin
että metsä oli riisunut pitsipukunsa, eli oli aivan selvästi
”dagen efter” päivä. Vettä sataa tihuutteli hiljakseen,
aivan siinä takkikin kastui.
Suon laidassa ”bongasin” pajupuskan jossa oli jo pajun-
kissoja. Sateesta huolimatta tuli keväinen tunnelma
kun asettelin oksat kirpparilta löydettyyn Kyyrölän
savimaljakkoon.
Nyt niitä lintuja bongaamaan! Radiossa sanottiin juuri
että pressakin bongailee.
Kuulin minäkin kun pressa oli radiossa ja siitä innostuin lapsenlapsellemme Paavolle soittamaan, että tiedätkös mikä päivä on tänään. Ei tiennyt. Kivoja nämä luontotarinat tässä
lehdessä.
Kyselen itseltäni miksi en aikaisemmin ole ollut näin kiinnostunut linnuista. Mieheni taas oli jo nuorena aikuisiässä paljon metsässä ja laavuilla.
Terv. kaikille luonnossa liikkujille.
Pusan Mirja