Erkki Lintunen: Kuin surusaatto, runoja, 2001, Seppeleen aika, runoja 2002.
Erkki Lintunen. Kuva Markus Kontiainen.
Papin kirjoittamat runot ovat harvinaista herkkua. Ortodoksipappi Aari Surakka tulee lähinnä mieleen ja luterilaiselta puolelta Jaakko Haavio, P. Mustapään veli.
Värtsilän entinen kirkkoherra Erkki Lintunen on koonnut runojaan kahteen kirjaan. Varsinkin ”Kuin surusaatto” on hyvin herkkää ja henkilökohtaista tekstiä, kuten runot monesti tuppaavat olemaan.
Hiljainen tumma joki vaeltaa, valkoiset lokit kyntävät vaon sen kalvoon. Tällaiset luonnosta kumpuavat runokuvat risteilevät säkeissä, gasellinsilmäinen tyttö kävelee hymyillen. Surupelin sirpaleet viivähtävät kirjan lehdillä. Elämän tarkoitusta punnitaan.
Sitten huutaa kuikka: Joelta joka vaeltaa/ kuin surusaatto/ on tänne pitkä vastainen nousu./ Kun aloin sovitella/ palapelin eilisiä sirpaleita/ toistensa viereen,/ huusi kuikka niemen takaa/ ja toinen vastasi läheltä.
”Seppeleen ajan” sivuilla toistuvat raamatulliset ja kirkolliset teemat. Kirjoittaja tekee tiliä elämästään sanan julistajana. ”Sunnuntaina kello 5/ herätyskello vaatii/ saarnaa kirjoittamaan.”
Kummassakin kirjassa voi aistia Värtsilän läsnäolon, ”Seppeleen ajassa” selvemmin.