Näin nähtiin 1970

Vuonna 1970 ei Värtsilässä järjestetty 50-vuotisjuhlia, vaikka kunta tämän iän saavutti tammikuun alussa. Valtuusto oli päättänyt, että juhlapäivää vietetään työn merkeissä. Kunnanhallituksen puheenjohtaja Uuno Matikainen ja kunnansihteeri Aulikki Karvonen kuitenkin kertoivat lehdistölle sen hetken näkymistä. Värtsilässä oli tuolloin noin 1 400 asukasta.

Toiminta oli ollut sodan jälkeen jatkuvaa rakentamista. Kunnan toimitilat oli sijoitettu ensin Niiralan kartanoon, jonka vanhan päärakennuksen paikalle rakennettiin yhdistetty toimisto-, palo- ja asuntotalo. Sotien jälkeen nousivat myös terveystalo, postitalo, urheilutalo ja Uudenkylän nykyaikainen kansakoulu sekä lisärakennukset pääkylän ja Patsolan kansakouluihin. Kunnan maatilan navetta uusittiin. Rakennettiin tiet Kaustajärvelle ja Patsolasta Pykälävaaraan. Muita teitä perusparannettiin. Harkkolammelle syntyi uimala ja saatiin katuvalot. Vesilaitoksen kehittymiselle kunnan tuki oli niinikään merkittävä.

Kunnan alueella ei ollut teollisuutta sotien jälkeen, minkä vuoksi muuttoliike verotti nuorten määrää. Ruotsiin siirtyi satakunta henkilöä. Vain muutamat tulivat takaisin kotitiloilleen jatkajiksi. Kunnassa katsottiin kuitenkin toiveikkaasti tulevaisuuteen, vaikka ajatuksia kuntaliitoksesta leijui ilmassa.

Kunnan talous oli maakunnan olot huomioiden kohtalainen. Suunnitelmallisesti hoidetut ja hakatut metsät, yhteensä 650 hehtaaria, antoivat tuntuvan tuen. Matkailun kehittymiseen ja Sinisen tien kasvavaan merkitykseen uskottiin. Runon ja rajan tien reitin synty oli jo merkittävästi vilkastuttanut kesäistä elämää. Rajan avautumiseen myös henkilöliikenteelle asetettiin toiveita.

Työtilaisuuksien luomiseksi kunta oli valmis tukemaan yrittäjiä edullisilla tonteilla ja voimavirtakysymyksissä. Vesiteknillisten ongelmien selvittelyssä oltiin valmiita menemään varsin pitkälle. Työvoimaa on saatavissa, luvattiin kunnassa.

Värtsilän kunta oli joustavasti pystynyt mukautumaan sodan jälkeisiin olosuhteisiin. Ratkaisevana nähtiin ”kiitettävän kitkaton” yhteistyö Tohmajärven kunnan kanssa mm. kunnan- ja eläinlääkärin sekä rakennustarkastajan yhteisen viran aikaansaamisessa. Samoin oli yhteistyötä vanhainkotikysymyksissä.

Vuonna 1970 oli kasvanut jo uusi sukupolvi. Vanhat värtsiläläiset silmäilivät kuitenkin yhä koskettavia muistoja mielessään luovutetun Värtsilän komealle vaaralle, joka oli päivittäin silmien edessä, kerrottiin lehtijutussa.

Sellainenkin tieto kirjoituksesta löytyi, että ero Tohmajärvestä vuonna 1919 syksyllä tapahtui kokouksessa, jossa käytettiin katkeria puheenvuoroja. Suurin riita syntyi varojen ja velkojen jakamisesta. Ratkaisu löytyi lopulta veroäyrimäärien pohjalta, joskin vasta sovinto-oikeuden kautta. Vuoden 1918 vaalien tuloksena Tohmajärven kunnan valtuustossa oli 24 valtuutetun joukossa 12 värtsiläläistä, jotka olivat ”kokeneita kunnallismiehiä ja pitivät sitkeästi tehdasseudun puolia”.

Share

1 comment for “Näin nähtiin 1970

  1. Tätä ei kukaan kommentoinut yli neljä vuotta sitten. Se on kuitenkin Erkki Jormanaisen ”Tältä näytti 1950” -jutun jatkeena huomion arvoinen, ja nyky Värtsilän ymmärtämisen kannalta merkittävä..

    Kannattaa lukea myös Markus Kontiaisen 14.1.2011 kirjoitus ”Elävä kirkko elävässä kylässä”, kun miettii, tarvitaanko Värtsilän kirkon kunnostusta, ylläpitämistä ja toiminnan sinne järjestämistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *