Kirjallinen perinne vahva

Pitäjäyhdistyksen puheenjohtaja Raimo Tiittanen kertoi Rummukkalan Otolle yllätyksenä, että Värtsilään on perustettu hänen nimeään kantava stipenditili nuorille kirjoittajille. Kuva EJ

Olemme ylpeitä satavuotiaasta kirjailijastamme Otto Rummukaisesta. Samalla värtsiläläisillä on aihetta iloita siitä, että kirjoittamisen perinne on täällä poikkeuksellisen vahva.

Värtsiläläislähtöisiä kirjailijoita ovat ainakin Kirsti Pusa, Jouko Varonen, Heikki Kokkonen, Erkki Lintunen ja Juhani Örn. Musiikkipuolelta paremmin tunnettu Teuvo Tikka ammensi varmasti kirjalliseen tuotantoonsa paljon Värtsilän vuosikymmenistä.

Harvalla paikkakunnalla, ainakaan Värtsilän kokoisella, on esittää vastaavanlaista luetteloa. Oton ja muitten kirjailijoitten esimerkki kannustakoon nuoria kirjoittajia, joitten aikaansaannosten oikea paikka ei ole pöytälaatikko. Kirjallista tuotantoa on nykyään helpompi saada julkisuuteen kuin Rummukkalan Oton nuoruusvuosina ja kauan sen jälkeenkin. Yhteyttä kannattaa ottaa esimerkiksi kirjoittajayhdistyksiin. Erään julkaisukanavan tarjoaa osaltaan verkkolehti Värtsi, jonka palstoille kaikenikäisten kynäniekkojen kirjoitukset ovat tervetulleita.

PS. Jutun kirjoittamisen jälkeen on ilmennyt, että värtsiläinen oli myös Zakarias Zepalus alias Leo Sahlsten. Mitähän kaikkea vielä paljastuukaan?

Share

8 comments for “Kirjallinen perinne vahva

  1. Ainakin yksi nimi lisää.
    Värtsiläisten kirjailijoiden luetteloon voi lisätä ainakin yhden nimen. Edesmennyt Leo Sahlsten julkaisi muistaakseni ainakin yhden kirjan, ehkä parikin kirjailijanimellä Zakarias Zepalus. Isä Oiva rohkaisi kuulemma kirjoittamaan, kun Kalle Päätalon kuoltua jäi “kirjailijan paikka vapaaksi”.
    Vieläkö löytyisi muita?

  2. Todellakin, Zakarias Zepalus löytyy Iliaksen luetteloista. Lisään nimen ja linkin juttuun. Kiitoksia vinkistä.

  3. Lepan kirja on loppuunmyyty mutta se löytyy esim. Tohmajärven kirjastolta. Kannattaa lukea. Kuten esitteestä ilmenee niin se on sanailoittelua jota en kuitenkaan suosittele ryppyotsaisille! Niitähän meiltä Värtsilästä ei tosin taida löytyäkään…
    Kiitos tästä vuodesta ja hyvää uutta vuotta!
    Toivottelee tämänvuotinen takoja

  4. Kyllä on Otolla kivoja ilmeitä – ihmettteleviäkin.

  5. Tuli vielä värtsiläisistä kirjailijoista mieleen, että ovathan sille saralle oman panoksensa antaneet myös erinäisten historia- ja kokoomateosten laatijat; ainakin Jorma Summanen Värtsilän Kisan ja Heino Turunen Värtsilän Riistamiesten 50-vuotishistoriikkien myötä. Hieno lukuelämys itselleni mainittujen lisäksi oli myös Liisa Lukkarisen toimittama ja 27 muun kirjoittajan kanssa kokoama kirja Muistojen Värtsilä.

  6. Olen kirjoittanut lukuisia eri tarinoita, kaikki kesken…

    Paras saavutukseni oli rajat ylittävä seikkailuromaani n. 8v sitten jonka n.sadan kirjoitetun sivun jälkeen tuhosin. Ensimmäinen vaimoni sai kunnian lukea siihen astiset saavutukset ja totesikin että “on sussa ainesta”…

    Ilmeisesti rima on kuitenkin niin korkea etten osaa viedä kirjoituksianí loppuun.

    Kirjoitin myös vanhan kunnanjohtajamme innostamana komediallisen näytelmäkäsikirjoituksen “Kunnanjohtaja Iivari Huppunen” mutta senkin tuhosin.

    Nyt olen pari viimeistä vuotta yrittänyt työstää seikkailuhenkistä ja mielikuvituksellista tarinaa Jänisjoen varrella 1500-luvulla asuneesta “Turkis-Andreista” mutta sekään ei etene…

    Olen sitä mieltä että “elämän-mittariin” tulee saada riittävästi vuosia ja kokemuksia ennenkuin on valmis purkamaan kaiken kirjalliseen koosteeseen.

  7. Eero-Matti,

    ei niitä aikaansaannoksia kannata tuhota, vaan ottaa käsille aika-ajoin, kun ovat muhineet. Niin ne kuulemma tekevät oikeatkin kirjailijat.

    Itse kärräsin nuoruuden runoni aikoinaan Kiteen kaatopaikalle tulevien arkeologien ihailtaviksi. Kovasti olen katunut, nyt niillä olisi käyttöä vaikka kuinka tuolla Bittiparatiisissa.

    Olen miettinyt, miten fiktiokirjoituksia voisi parhaiten julkaista Värtsissä. Olisiko laitettava lyhyinä pätkinä jatkokertomukseksi vai miten? Toivomuksia tähän suuntaan on ollut. Ensin pitäisi tietysti jostain saada niitä kertomuksia. Jos jollain olisi oman kynän tuotteita, niin katseltaisiin, saataisiinko niistä jotain lukijoita mahdollisesti kiinnostavaa. Sama pätee esimerkiksi runoihin.

    Eikä mittarissa tarvitse olla vuosia ja kokemuksia, nuoret saavat aikaan mainioita tekstejä, lapsista puhumattakaan… Ja piirrokset, niitä Värtsin palstoille toivoisin.

  8. Tuon vielä esille yhden (kuinkahan monta vielä löytyneekään) värtsiläisen kirjailijan. Helli Kaikkonen (1898-1974) on syntynyt Värtsilässä ja on julkaissut yli 20 kirjaa. Itse olen lukenut niistä ainakin puhuttelevan romaanin Suuren takojan alasimella, joka pohjautuu Vanhan Värtsilän tehdasmiljöön ja tehdasseurakunnan tapahtumiin. Kirjassa esiintyvillä henkilöillä on käsittääkseni ollut vähintäänkin esikuva ihan elävässä elämässä. Suosittelen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *