Takamaitten talvea

Hankeen saa kätevästi yöpymiskolon. Kuvat EJ

Luonnon ystävä löytää kylien takamailta monenlaista mielenkiintoista.

Alkutalvesta kylien takamailla vallitsee rauha. Jänikset tallaavat polkuja kuoriessaan pajunoksia pellonojien varsilta, kärppä hyppii jälkensä hangen pintaan ja pujahtaa ladon alle, hirvi kahlaa raskain askelin koivunvesoja suuhunsa hamuten. Joskus rymähtää koivuun teerten parvi syömään urpuja. Ne nyppivät ja kuhertavat hiljaa.

Maaseudun iloja on liikkuminen siellä, missä ei ole valmiita polkuja tai latusia: syvissä metsissä, hakamailla, purojen varsilla, lampien reunoilla ja suurilla rämeillä. Lumi tuprahtaa vieressä: ensimmäinen teeri nousee kiepistään, sitten toinen, kolmas, neljäs… Yksitellen ne ylittävät metsään jääneen propsipinon ja kaartavat petäikköön kukkuloitten taa.

Sitten hujahtaa kilometri, kaksikin, eikä hangella näy hiirenhyppäämää. Osmankäämien ruskeista pampuloista irtoaa nöyhtyviä suo-ojan painanteeseen. Lähellä metsänreunaa on lato, jonka pohjalla lojuu vanhoja heiniä, ammoin sinne unohtuneita ja osin maatuneita. Ovi rempsottaa auki. Hiiret ja myyrät ovat silpunneet heinänpehkuja ja läheisellä purolla elelevä minkki on pistäytynyt siellä iltaisin. Sen haju tuoksahtaa nenään.

Ojien penkereissä hiiriä saalistanutta kettua on hieman upottanut. Kuusikossa pärrää pelästynyt pyy syvemmälle tiheikköön. Tiaiset keikkuvat koivikossa puuhakkaina ja jänis on istahtanut aukon laitaan ihmettelemään omia jälkiään.

Kärpällä on veneen alla tilava talvimaja.

Tällaista ja paljon muuta voi takamailla tavata. Eipä siellä kannata kiirehtiä, parempi on pällistellä kaikessa rauhassa ympärilleen avoimin silmin ja tutkia jälkiä lumessa. Ne kertovat luonnon elämästä.

Myyrä löytyi.

Share

6 comments for “Takamaitten talvea

  1. Masa,

    hyvä on sinulla muisti.

    Hikka,

    enpä näkyjä nähnyt.

  2. Olipa tosi hyvä juttu! Ja kuvien kanssa! Kiitos Erkki.

  3. Tietä käyden tien on vanki. Vapaa on vain umpihanki, kirjoitti aikoinaan Aaro Hellaakoski. Kiitos Erkki hienosta luontoretkestä! Oli helppo eläytyä tunnelmaan kuvauksesi perusteella. Ja sinäkin jätit talviseen maisemaan omat jälkesi.

  4. Kun katselin tämän jutun yhteydessä olevia kuvia, mieleeni tuli tilanne muutaman vuoden takaa. Kyykin tuossa lumen peittämällä kotirannalla kuvaten linnunjälkiä. Yht äkkiä olin kuulevinani edesmenneen isäni sanovan: “Voipiko sitä tuolleennii aikoosa kuluttoo?” Kyllä voipi, vastasin huvittuneena ja jatkoin kuvauspuuhiani.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *