Illallinen lammella

Sytytin nuotion rantaan. Kuvat EJ

Kahviputeli, leipäpalat, lenkkimakkaran pätkä, puukko, kirveennysä, tulitikut, sateenvarjo, taskulamppu…

Tarkoituksena oli nautiskella syyslesken yksinäinen illallinen Kukkolammella. Painoin päättäväisesti jääkaapin oven kiinni. Sinne jäivät emännän varaamat salaattikulho ja vähäkalorinen kasviskeitto. Omaatuntoa ei kolkuttanut yhtään.

Eipä siinä mitä. Ilta jo hämärsi kummasti, kun nuotio loimusi ja makkara kärisi. Sinappi jäi kotiin, vain eipä haitanna. Eikä satanutkaan. Vähän oudolta tosin tuntui, kun ei ollut sähkönappulaa, josta olisi voinut valot vääntää päälle.

Silmä tarkkana.

Aikoinaan kauan sitten nämä lampi-illalliset hoituivat pitkän kaavan mukaan. Rantaan raahattiin tuulasvehkeet ja kahvipannu. Kelloa ei tarvittu, puolenyön aika oli silloin, kun hauki käänsi pyrstönsä maihin päin. Kotiin kömmittiin silmät ristissä, kun itätaivas alkoi vaaleta.

Mitenkä muoviveneen kokkaan saa Tilleyn kiinni? Kahvipannuakaan en ole viime aikoina reppuun ottanut. Turhan monta kertaa olen perillä huomannut, että kahviporot jäivät keittiön pöydälle. Niin ne vuodet kuluvat.

Tähän aikaan syksystä pimeä tulee yllättävän aikaisin. Onneksi tuli taskulamppu matkaan. Silti meni vähän kompuroinniksi, kunnes pääsin leveämmälle metsätielle. Kotona piti heittää päällysvaatteet pesukoppaan. Ne tuoksuivat savulle.

Kahvi kiehuu ja hauki paistuu, silloin joskus.

Share

4 comments for “Illallinen lammella

  1. Ehkäpä sinappiakin olisi löytynyt luppotuvasta:) On meillä upea paikka tuolla Kukkolammella, kiitos niin Pitäjäyhdistykselle joka luppomajan rakennutti kuin maanomistajalle, Kalle Lintuselle!

  2. Kävin juuri siikaverkoilla, oli lammella viime, pienen pakkasyön jäljiltä paikka paikoin riitteitä!

  3. Siika olisi nuotiolla maittanut paremmin kuin lenkkimakkara.

  4. Olisiko mitään parempaa herkkua Kukkolammen rannassa kuin halsterissa kypsytetty siika!

    Näin kuin kala- ja halsteriasioihiin mentiin, edesmennyt isäni opetti kuinka särjestä saadaan herkullisin valmistustapa; halstaamalla! Muistan hyvin kun Viinijärven mökillämme isäni halstrasi isoja särkiä ja niin herkulllisia ne olivat!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *