Värtsilän sänkipelloilla on hyvä kirmailla. Kuva EJ
Luonto hiljenee hieman näin kaamoksen aikaan. Hanhet ovat lentäneet etelään ja karhut laskeutuneet alas omenapuista. Sääperin länsipää on saanut jo jonkinlaisen jääriitteen, joka saattaa vielä sulaa pois. Eräänä päivänä kävi metsäkauris tervehtimässä, pitkästä aikaa. Se järjesti sänkipellolla hienon loikkanäytöksen.
Lintujen syöttöpaikoilla tietenkin käy kuhina. Ikkunan alle ovat ilmaantuneet talitintit ja pikkuvarpusiakin on kohtalainen katras, enemmän kuin edellissyksynä. Närhit tappelevat keskenään parhaista paloista.
Monet lähtevät kaamoksen tultua etelän maille valoa ja lämpöä etsimään, eikä siitä sovi moittia. Lieneekö olemassakaan muita kuin meikäläinen, jotka eivät kovin kirkkaita valoja kaipaa. Pitkät hämärät illat ovat oikeastaan rauhoittavia. Silloin on aikaa vaikka kuunnella slaavilaista tanssia numero kymmenen. Sen säveliä tuo kauriin liikehdintäkin hieman muistutti.
Lapsuudessani vietettiin hämäränhyssyä, askarreltiin jotain pientä, puheltiin ja mietittiin ennen kuin sytytettiin öljylamppu. Osasyynä oli varmaankin sota-ajan jälkeinen niukkuus, pyrittiin säästämään kaikessa, mutta oma tunnelmansa noissa illoissa oli.
Se on tunnustettava, että mustan maankamaran saadessa valkoisen lumipeitteen tuntee piristyvänsä kummasti. Tekee taas mieli lähteä kameran kanssa lenkille. Näin Värtsilän oloissa vallitsee useimmiten korvin kuultava hiljaisuus, kun uuden lumen sataa. Päivän parin kuluttua alkaa rauhallisille poluille ilmaantua eläinten jälkiä, jotka kertovat paljon luonnon elämästä.
Allekirjoitan Erkki asiat joita kirjoitit.
Niin aiemmin kuin aina näihin aikoihin iski syysmasennukseni myötä ”kaukokaipuu” lämpimään johon niin monasti hakeuduinkin. Mutta vanhemmiten ja pikkuhiljaa olen alkanut huomaamaan ja niin myös ymmärtämään värtsiläläistä luontoa entistä enempi, näkemään ja kokemaan sen jokaisen päivän ihanuuden ja rikkauden. Ei ole kaltaista näissä päivissä. Niin tänäänkin kun satoi ja oli sumuista, nautin täysin siemauksin astellessani koirani Dashin kera pitkin penkereitä Sääperin länsireunalla.
Ei ole lottovoittoa tai rahasummaa enää mihin vaihtaisin tämän onneni saadessani asustella täällä Sääperin rantamailla:)
Vaikka illat ovat jo aikaiseen pimeät, tuo takkatuli valoa ja lämpöä, sekä on aikaa enemmän kirjoille ja mietteille maailman menosta. Myös syksy on mahtavaa aikaa!
Hei!
Ei ole mitään syytä masentua, kun syksy tulee. Meillä on etuoikeus neljään vuodenaikaan ja otetaan kaikki irti syksystä ja kaamoksesta. Kaamos on rauhoittumisen aikaa. Nautitaan kodin lämmöstä, kynttilöistä, lukemisesta ja kaikesta siitä mihin ei ollut kesällä aikaa. Jouluu taittaa sitten vuoden ja käännymme odottamaan valoa ja kevättä. Upeaa!!
Eikö Metsätähti aio lakastua talven tullen?