Laihdutuskuurilla

Erämaisia lampia pilkottaa reitin varrella.

Kohta kun lämpö laski alle 30 asteen, lähdin taas kotiseutupyöräilylle. Oli hyvä syy: vyötärönympärys oli venynyt, housuissa ei tarvinnut enää vyötä. Helteellä tarttuivat limsapullo ja jätskitötterö helposti käteen.

Ryösiönjoen pohjalla lirittää vettä kuivinakin kesinä.

Miljoonarinnettä polkiessa grammat alkoivat iloisesti heittää mukkia. Suunta oli kohti Kaustajärven karhumaita. Runon ja rajan tiellä oli melko vilkas autoliikenne, itärajan bensarallia varmaan. 1950-luvulla ja pitkään sen jälkeen nämä Kymin kankaat olivat laajoja aukkoja. Nyt puusto on harvennettu ainakin kertaalleen. Karhuja siellä tuntuu riittävän, vastikään kuuntelin erään kesäasukkaan tarinoita elämästä niiden kanssa.

Kynttilälyhty näyttää tietä Kenraalinkylään.

Kaustajärvellä oli aikoinaan kauppa, joka paloi. Vähän sen paikan jälkeen kääntyy tie kylään, jolla on komeasti kalskahtava nimi, Kenraalinkylä. Kohta tuli vastaan entinen Kaustajärven vartio, missä käytössä nykyään lieneekään. Paikka on idyllinen, täynnä erämaatunnelmaa. Sitten hautausmaalle, josta maallinen vaellukseni jatkui siistille yleiselle uimarannalle. Siellä näytti olleen trafiikkia tänä kesänä.

Joka kerran ohi kulkiessani kuvittelen tuohon keskelle suota karhun. Eikö joku voisi laittaa sinne mesikämmenpatsaan?

Kenraalinkylän entisen koulun nykyinen portti.

Nyt tie oli jo hiljentynyt, puolukka alkoi punertaa tien penkoilla. Puhelinlangat on kääritty kai ajat sitten rullalle vartiolta eteenpäin. Kenraalinkylää lähestyessä huomasin kännykkämaston. Nykyaika on tunkeutunut tännekin.

Mietteissäni Kenraalinkylä on melkoinen paikka. Värtsiläpäivillä aloin ihmetellä, olivatko pääjuhlan kaikki esiintyjät kotoisin sieltä. Sirpa Väyrynen ja Vuokko Väänänen lauloivat Ensio Immosen säveltämän ja sanoittaman kappaleen “Löytölampi”. Kuisma Lipponen säesti ja soitteli omiakin sävellyksiään. Tästä kylästä on lähtöisin Veli Mantsinen, jonka yritys on levittäytynyt kautta maailman. Entinen rajakomppanian päällikkö, nykyisin Tohmajärven valtuuston puheenjohtajan nuijaa heiluttava everstiluutnantti evp. Matti Majoinen on asunut aikoinaan Kenraalinkylässä. Myös Kaluste-Vepsäläiset ovat lähtöisin tästä kylästä.

Uikkarit jäivät kotiin, mutta haitannookos tuo.

Niin ja – anteeksi, hyvänen aika, olin aivan unohtaa – sieltä on kotoisin vaimoni, jonka rautaisessa komennossa oon ollut tasan 40 vuotta. Ei siinä oo piässyt sivuilleen vilikuilemaan.

Ennen tehtiin silloista vahvoja, kuten tämä hautausmaan lähellä.

Kenraalinkylän peltoaukiot kasvavat nyt kuusta ja tienristeyksen kaupan kohdalla on pusikoita. Kun viilettelin mäkeä alaspäin Kutsuun menevää tietä, tuli yhtäkkiä eteen viidenkympin rajoitus. Piti jarruttaa vauhtia. Uskokaa tai älkää, Ryösiönjoki on saamassa uuden sillan, asfalttiakin on vedetty paikalle muutama kymmenen metriä. On se liikenneministeri saanut jotain aikaan näitten seutujen hyväksi. Tien puuhasi aikoinaan kansanedustaja Paula Ruutu.

Jumpuranvaaran kohdalla käännyin vasemmalle. Kaksi ensimmäistä kilometriä olivat yhtä nousua. Tästä osuudesta kerroin jo aikaisemmin kirjoituksessa “Erämaahan eksyin kerran”. Piakkoin olin Miljoonarinteen juurella jälleen. Kolme tuntia meni juomataukoineen. Onneksi mukana oli limpparia. Kotona kaivoin pakasteesta jäätelötuutin. Tämmöisen urakan jälkeen on hyvä hemmotella itseään.

Ryösiönjoki Kutsun tiellä on saamassa uuden sillan.

Share

7 comments for “Laihdutuskuurilla

  1. Kerttu Oikarinen
    18.8.2010 at 10:48

    Niin tuttu tie! Kaustajärven lapset aikoinaan kulkivat kouluun Kenraalinkylälle. Niinpä sinne kulki myös oma koulutieni 1960-luvun loppupuolella. Jostain syystä tuo tien pätkä Kaustajärveltä Kenraalinkylään on muistoissani ankea ja ikävä. Aivan toisenlaista oli kulkea Saarivaaran suuntaan. Tie kulki lampien ohitse – paikoin lampien välitse, sitten ylös valoisaa rinnettä ja kylän laelle!

  2. Erkki Jormanainen
    18.8.2010 at 11:06

    Onhan se Kenraalinkylään melko metsäistä taivalta. Kaustajärvellä on tielle näkyviä lampia ja muita vesistöjä yllättävän paljon, toinen toistaan hienompia. Kunnan olisi aikoinaan kannattanut suunnitella sinne jotain matkailualuetta, josta olisi voinut kehittyä bisnestä paikallisille asukkaille. Nythän rannat alkavat olla mökitettyjä.

  3. 8.9.2010 at 11:32

    Lopultakin Kaustajärvi-Kenraalinkylä on saatu “maailman kartalle”!
    Olen ollut 48 v “Kesä-Kaustajärveläinen” joten luulenpa tuntevani
    kirjoituksessa mainitut paikat paremmin kuin hyvin. Itsekin olen
    kirjoitellut pieniä historiikkeja – lähinnä suvun käyttöön – joten
    menneet ajat kiinnostavat. Nythän nämä kulmakunnat ovat asukkaista
    autioina. Onneksi kesämökkejä on ilmaantunut niin Kaustajärven
    kuin lampienkin rannoille. Tätä kirjoittaessanikin katselen parhaillaan tyyntä Kaustjärven pintaa ja ruskanväreihin valmistautuvaa luontoa. Järvi on aivan tyyni, pari joutsenta uiskenteli eilen rantamme tuntumassa. Pyöräilijälle vinkiksi että voisit tehdä Kaustajärven “ympäriajon”, tosin se on tehtävä U-kirjaimen muodossa koska valtakunnan raja katkaisee
    latvavedet. Aivan rajalle ei tietenkään pääse ilman liikkumislupaa.

  4. Erkki Jormanainen
    8.9.2010 at 20:27

    “Tellervo”,

    otan vinkistä vaarin sopivan tilaisuuden tullen. Toisaalta olisi mielenkiintoista lukea “pieniä historiikkeja” Kaustajärveltä Tellervonkin kynästä lähteneinä, muisteluksia lähes puolen vuosisadan paikallistuntemuksella. Niistä voi kirjoitella näin kommenteissa tai lähettää Värtsin sähköpostiin, jolloin ne päätyvät Värtsin lukijapalstalle.

  5. Muisto
    27.3.2011 at 16:56

    Sora rapisee auton kyljissä ja vatsapohjassa velloo pahaolo toistuvista käännöksistä ja kumpareista, jotka saavat auton hyppäämään. Muistan kuin eilisen, kun naapurin isäntä kylvi peltoaan ennen Kenraalinkylän koulua Tohmajärveltä saapuessa. Nyt se sama pelto on umpeen kasvanutta metsää. Miten selkeästi muistan Kenraalinkylän koulun kentän teon suurilla traktoreilla kuumina kesäpäivinä, koulun maalaamisen ja samana kesänä kylän lapsia riivanneen tuhkarokon. Olihan kylä vielä 1970-luvun alussa elinvoimainen, joskin kuolema lymysi sen jokaisessa tienvieripusikossa odottaen aikaansa iskeä? Oli kauppa ja posti sekä koulu. Oli ihmisiä, jotka uskoivat, että maaseudulla on mahdollisuus elää ja pysyä leivän syrjässä kiinni. Kaupan sulkemisen jälkeen kulki myymäläauto ja Värtilän kauppias kuljetti halukaille ruokaa pakettiautolla. Postia haettiin edelleen jalkaisin postitalosta. Kylä alkoi hiljalleen kuolla, samoihin aikoihin kun peruskoulu aloitti koeluokkansa rajanpinnassa Värtsilän kouluissa 1969. Tältäkin kylältä kokonaisia perheitä muutti Etelä-Suomeen paremman elämän toivossa. Kylä oli jo kuin ukkosta odotteleva uinuva poutapäivä, kun sen aikuinen pitkäaikainen opettaja Lahja Mikkonen jäi eläkkeelle vuonna 1971.Posti alkoi tulla tien viereen postilaatikkoon ja puhelimt yleistyivät. Peruskoulun myötä koulutaksi kuljetti täyden lastin koululaisia englannintunneille Patsolaan mutkaisinta ja hyppyreillä varustettua hiekkatietä kaksi kertaa viikossa. Kuinkahan monta meitä siinä taksissa olikaan? Oksettava olo oli juuri ja juuri kadonnut kehosta, kun paluukyyti alkoi. Aika muuttuu ja aika on muuttanut varmasti kouluakin, kuten yllä olevasta venäjänkielisestä kyltistä voi päätellä. Kun laitan silmät kiinni, niin muistan miltä koulun luokkahuoneet tuoksuivat, miten koulun piha oli täynnä lasten ääniä. Miten polkuharmoni soi melankolisia maakuntalaulun säveliä tai joululauluja, kunhan opettajan pohkeet vain jaksoivat painaa pedaaleja. Siihen aikaan oven eteen laitettiin harja pystyyn merkiksi kulkijoille, ettei olla kotona. Silloin tiesi, että koti sai olla rauhassa. Silloin ei tarvinnut kauas teiden viereen laittaa veräjiä tai kieltotauluja. Vieraat olivat aina tervetulleita, jos vain kotona oltiin.Tärkeintä, että kylä elää edelleen ja saa uusia asukkaita. Toivottavasti he viihtyvät ja saavat runsaasti hyviä muistoja.

  6. 27.3.2011 at 17:48

    Nimimerkki Muisto!

    Mitä hienoja kielikuvia ja tiivis tietopaketti
    Kenraalinkylästä!

    Tämä Erkki Jormanaisen kirjoitus Laihdutuskuurilla
    oli ensimmäinen juttu jonka luin Värtsistä ja jäin heti
    koukkuun.

    Toivottavasti niin käy myös edellisen kommentin
    kirjoittajalle.

  7. Vuokko
    27.3.2011 at 20:38

    Eihän Kenraalinkylässä todellakaan monesta mökistä talvisin enää savua nouse. Kylä elää hiljaiseloa ja harvassa ovat vastaantulijat kylänraitilla! Mutta onhan kylään muuttanutkin asukkaita, jopa ulkomailta! Moni meistä tuntee Nancyn ja Stigin, chileläis-tanskalaisen pariskunnan, joka ennakkoluulottomasti muutti Ryösiöjärven rannalle sähköttömään taloon ja on siellä viihtynyt jo kymmenkunta vuotta. Uusimmat kylän asukkaat muuttivat entiseen ”postintaloon” vuoden vaihteessa. On siis muuttoliikettä näin päinkin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *