Hunajantekijät karkuteillä

Ensin kuului pihamaalta Saara-Maijan (15 v.) varsin kuuluva huuto: “Hyvä isä, mitä nuo ovat? Tule Maaria äkkiä katsomaan!”. Ja Maaria (16v.) meni. Kohta kuului kahden tyttären äänijänteiden voimalla: “Isä, tule äkkiä katsomaan!”.

Ilma oli täynnä mehiläistä.

Siinä vaiheessa arvasin ottaa kameran mukaan ja kiiruhdin pihamaalle. Takapihan koivun ympärillä surisi ja pörisi, lentotoiminta oli varsin vilkasta. Entisenä mehiläisten(kin) hoitajana tajusin heti, että Mantsisten työtekijät olivat lähteneet omille teilleen. Soitto Kalervolle, ja kohta Veijo ja Kalervo ajoivatkin pihamaalle palauttamaan karkulaiset ruotuun ja työhommiin.

Parvi voi olla monenmuotoinen. Joskus se voi riippua kuin pussi esim. puun oksasta tai kietoutua puun ympärille. Joskus parvi voi löytää uuden kodin savupiipusta, josta sitä on hankala pyydystää pois.

Tapahtumasarjassa on kyse parveutumisesta, ja se on taas mehiläisten luontainen tapa lisätä mehiläisyhdyskuntien määriä. Luontaisesti mehiläiset kasvattavat myös uusia emoja eli kuningattaria. Kun pesässä kuoriutuu uusia mehiläisiä näin satokaudella varsin nopeaan 

Suihkepullosta vettä niskaan, niin mehiläiset luulevat satavan ja ne rauhoittuvat suojelmaan emoa.

tahtiin, niin pesässä syntyy ahtauden tunne, jos laajentumistilasta ei ole huolehdittu. Kuuma sääkin voi nostattaa halun parveiluun eli ns. parveilukuumeen. Vaikka puhutaan kuumeesta, niin kyse ei ole sairaudesta, vaan mehiläisille hyvin luonnollisesta olotilasta. Kun pesään tulee nuori emo, niin vanha väistyy lähtemällä etsimään uutta pesäpaikkaa. Vanha emo vie mukaan myös koko joukon pesän mehiläisistä. Joskus parveutumista tapahtuu, vaikka “elintilasta” olisikin huolehdittu. Parvessa olevat mehiläiset ovat yleensä hyvin lauhkeita, sillä vanha emo on mukana ja mesikuvut on muuttomatkaa varten imetty täyteen mettä.

Parveilukuumeessa niiden käyttäytyminen  muuttuu. Ahkerat medenkerääjät alkavat laiskotella ja kerääntyvät pesän ympärille ja suuaukolle yhtenäiseksi matoksi. Sitä voi periaatteessa nostaa vaikka käsin kuin puuroa. Tosin en suosittele kokeilemaan, jollei tiedä mitä tekee ja millaisten eläinten kanssa on tekemisissä.

Veijo harjasi mehiläiset pesälaatikkoon Kalervon kannatellessa katkaistua oksaa.

Tällä kertaa parven talteenottaminen oli varsin yksinkertainen toimenpide. Koivusta katkaistiin oksa ja Veijo harjasi pehmeällä harjalla mehiläiset pesälaatikkoon, jonne houkuttimeksi hän oli asettanut juuri lingotut vahakakut. Täyttä varmuutta emon jäämisestä pesälaatikkoon ei vielä ollut, sillä osa mehiläisistä parveutui uudelleen koivun oksaan, josta ne kopautettiin pesän eteen pressulle. Näköhavaintoa väripilkulla merkitystä emosta Veijo ei tällä kertaa saanut.

Parveutumista mehiläistenhoitajat yrittävät välttää, sillä se heikentää alkuperäistä pesää. Parveilukuume ei hellitä hetkessä, vaan pesästä saattaa pörähtää lentoon 1-3 pienempää jälkiparvea. Toisaalta iso parvi on innokas medenkerääjä, ja se voi parissa, kolmessa viikossa kerätä hunajaa lähes sen mitä normaali pesä muuten.

Siellä olette ja nyt töihin!

Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *