Mittari näytti vielä lähes +30C kun pakkailin kalastustarvikkeitani autooni. Edessä oli helleillan kuharetki Jänisjoelle. Kurvailin autollani kummini saunalle Mustaojan suulle, jonne olin aiemmin päivällä veneeni jo valmiiksi vienyt. Kalahaavi, nostokoukku, uistinpakki ja vavat – kylmiä virvokkeita unohtamatta, pakkailin kamat veneeseen. Vanha moottori, jonka kanssa oli kierretty Laatokat, Jänisjärvet, kotimaan vesistöistä puhumattakaan, hörähti käyntiin heti ensi nykäisyllä.
Koukkasin keulan kohti rajaa. Laskin kolme siimaa pyytämään ja putkuttelin hissukseen alavirtaan, lähestyen Jänisjoen ylittävää rajamiesten riippusiltaa. Ohitin paikan, missä pitkäsiimasta nostin viime kesän ennätyskalani – hauki 7,9 kg. Tällä kertaa kalapaikka oli hiljainen. Joen pinta oli peilityyni, runsaat lehdet ja muut heinät tekivät uistelusta tavallista työläämmän. Vähän väliä jouduin roskia vieheistäni pois ottamaan. Ruisrääkän narina jokitörmän takaa Räykynvaaran takaisilta pellolta ylitti jopa moottorin äänen. Koukkasin ympäri hyvissä ajoin ennen riippusiltaa, kääntäen keulan takaisin ylävirtaan.
Pikkuhaukia ja jokunen puukon mittainen kuhakin kävi ahnaasti pureskelemassa vieheitä, muttei soppakalan kokoista kalaa vielä veneeseen saakka eksynyt. Olo joella oli rauhaisaa, heppoinen virta kuljetti milloin mitäkin puuroskaa tai heinätuppoja alavirtaan kohti Jänisjärveä. Joella liikkuessa tuntuu välillä siltä kuin aika olisi pysähtynyt, kiireet kadonneet ja mieli lepää. Kososen rannassa pikkulapset polskivat joessa ja Ukki-Seppo nikkaroi laituria. Väyrysen navetan kohdalla tuoksahteli ehta lehmänpaska – maalaistuoksuja aidoimmillaan! Pappilan mutkassa kalajarru narahti lupaavasti. Ensin se vaikutti pohjakosketukselta, mutta kalahan siellä olikin. Tunsin heti, että siiman päässä jurrotti kuha, ei ihan vielä kuokan varren mittainen, mutta jo pataan kelpaava kuitenkin. Kelailin hissukseen kalan veneen viereen ja haavin sen laidan paremmalle puolen. Mukava 1-1 ½ kg junttura! Lintulan rannassa vieheet ottivat samanaikaiset tuplatärpit, kun joen pohjan uppopuut tavoittivat kaksi viehettä kerrallaan.
Sillan jälkeen narahti jarru jälleen lupaavasti ja toinenkin heti perään! Kokkosen Soini koiralenkillään pysähtyi seuraamaan tilannetta, lapinkoiransa kovin kiinnostuneena. Hauen tumpula nousi pian veneeseen. Toinen tärppi oli ainoastaan palanen isänmaata. Tulin kylän parhaille kuhapenkoille – Myllymuseon ja leirintäalueen välikköön. Eipä hetkeäkään, kun jarru naukaisi ja siiman päässä möllötti mukavan kokoinen kuha. Haavin vaalealihaisen herkkupalan veneeseen, uistelin vielä tovin, kunnes laitoin kalavarusteeni kasaan. Käänsin keulan alavirtaan ja ajelin takaisin kohden saunamökkiä. Kello lähestyi jo yhtätoista ja heinäkuinen helleilta edelleen mitä parhaimmillaan. En vielä malttanutkaan astella maihin, vaan lähdin vaihteeksi soutu-uistelemaan kohti riippusiltaa. Kertaalleen sain pikkukuhan veneeseen, sain nauttia ruisrääkän äänistä sekä majavan pärskeistä rantapenkan läheisyydessä. Jänisjoki näytti taas iltaretken aikana parhaat puolensa. Mikä upea ja eksoottinen joki meillä täällä Värtsilässä onkaan!
Eero-Matti Lintunen
Kiitoksia Eero-Matti mukavasta kirjoituksestasi. Tällaisia toivoisimme saavamme Värtsin lukijoilta lisää. Aiheet ovat vapaasti valittavissa. Myös lukijoitten lyhyitä kannanottoja asioihin kaivataan.
Kiitos Eero-Matti
Olit tarinassasi saavuttanut olennaisen,Jänisjoen tunnelman.
Kun sain asua Värtsilässä 50 ja 60 luvulla muistan joelta monet onkireissut.Keväällä tihkusateen aikaan syke oli korkealla kun heitin onkeni veteen nostolan(nykyisen huolintakeskuksen)ja Kerosen rannan väliselle alueelle.Ahvenia nousi usein,panulle saakka.
Jänisjoki oli tuohon aikaan yksi Pohjois-Karjalan parhaista rapujoista.Pyydystimme rapuja jopa laiturilla maaten josta laskimme matokoukun veteen ja nostimme syöttiä hitaasti ylös ravun seuratessa sitä ja sitten pinnan läheisyydessä nappasimme ravun kädellä kiinni.VR:n väki ravusti vakavasti lukuisin merroin ja saalista tuli.Muistan Räsäsen Niken sumput joessa joissa oli satoja rapuja Joensuun ravintoloihin vietäviksi.
Hellejakso oli kalastuksellisesti joella aivan hyvä, kalaa tuli joka reissulla; kuhia, haukia, ahvenia – jopa yhden taimenenkin (ei koskelta!!) onnistuin lähes veneeseen saamaan! Kalat tulivat uistellen, sen sijaan lyhyt pitkäsiima-kalastusjakso ei antanut samaan malliin kuin vuosi sitten. Suuremmat kalat ovat edelleen joessa, sensijaan esim. pikkukuhien määrä on ollut huomattavan suurempi kuin vuosi sitten. Joki on ollut ilta illan jälkeen hiljainen, sekaan sopisi useampikin vene kalan narraukseen:)
Verkkokalastus on koko helleajan ollut täysin jäissä, nyt kun yöt ovat jo viilenneet, olen jatkanut ”verkkojen pesua” niin Sääperilläkin kuin Kukkolammella jonne juuri olenkin siian perässä taas lähdössä.
Kuhanuistelijoita Sääperillä on tänä kesänä ollut selkeästi vähemmän kuin viime vuonna, mistähän moinen? Eilen Liiteri-Matin kanssa soudimme verkonlaskun ohessa muutamat lenkit, tulos; 1 naurettavan kokoinen hauki kävi veneessä… Ilta sen sijaan oli sään puolesta mitä mahtavin!
Hauki on jälleen joessa syönnillään, saimme toissa iltana uistellessa 4, suurimman painaessa 2,7kg. lisänä pari ahventa.
Illan kruunasivat kaksi upeaa taimentärppiä Kangasjoella, tällä kertaa ne vielä puroon jäivät!
Kuhaa sen sijaan ei joesta tänä kesänä ole tullut.
Kesän ensikuhat joesta pyydetty, suurin painanut vasta 1455g mutta Mamban sanoin ”onhan kesää vielä jäljellä:)
Olipa kiva, kun Eero-Matti palautti Värtsiin kalajutut toissa vuodelta. Tulivat mieleen poikavuosien onki-illat Haponojan suulta. Meitä pojan nulikoita oli molemmilla rannoilla, niin että piti varoa siimojen sotkeutumista toisiinsa. Patsia siellä nostettiin. Ja muutakin kotiin viemisiksi. Siitä on aikaa kulunut noin 65 vuotta.
Jänisjoki on ollut minulle kuitenkin – enemmän kuin kalapaikka – nuoruuteni ikävän ja kaipuun peili. Siitä muutamia muistiin merkintöjä kokoelmasta ”Kuin surusaatto” vuodelta 2001:
”Kuin surusaatto
vaeltaa joki
mykkä ja sanaton.”
”Valkoiset lokit
kuin siiville nostetut luut
kyntävät vaon
joen tummaan kalvoon.
Kasvaako kaislikon laitaan
unelmien varsia,
verenpunaisia kukkia,
aurinkoon auki?
Vai lokkien loittoneva nauruko
on se mikä viipyy
elämän yli.”
”Pappi sanoi:
hiljaisuus on armoa varten.
Kuuntelen sitä,
mutta en kuule.
Hiljaisuus on
mustaa vettä
laiturin edessä.”
Summa summarum: Herra Jeesus kutsui oppilaansa Gennesaretin järven rannalta. Minut Jänisjoen töyräältä. Pitkän kierroksen jälkeen palasin lähtökohtaani: joen rannalle pappilaan.
”Olen tumman joen poika
elämän viimeiseen laituriin asti.
Olen paluun lapsi,
rannan varvusta irronnut
kaarnalaiva.
Virran tuskasta
aukenee tammi
kaarnalaivan satamaan.”
Ierikka
Tulin juuri sateiselta joelta, ensin kävin rajalla syöttämässä pitkäsiimani, sitten uistelin aina Patsolankoskelle saakka.
Hiljaista oli niin kalansaannin kera kuin rantamökeissä elämä.
Yksin sai taas kerran joella olla!
Upea on jokemme, ainutlaatuinen, joka ainoan kerran tuntee kokevansa joella jotain uutta. Vaikka vettä sateli, välillä kuin saavista, ei se silti lannistanut koettua nautintoa!
Riki Sorsa – Joki
http://www.youtube.com/watch?v=RCU8qmj839E
Että kuha tuli jo näytille Jänisjoesta. Hieno homma. Toivottavasti niitä tulee lisää.
Täällä Liperin Taipaleen pienestä joesta saavat uistimella myös kuhaa juuri näin Juhannuksen alla. Nousee kuulemma Heposelästä.
Syvältä kumpuaa nuo Erkin runot. Eipä niihin ole mitään lisäämistä. Kirjakin minulla on, joskus luenkin sitä. Sitä on luettava hitaasti, sana sanalta, hitaasti kuin joen musta vesi.
Viime vuonna tuli taas hienoja kaloja Värtsilän vesistä ja niistä komeita kuvia. Kuinkahan niitä voisi vaikkapa tähän viestiketjuun lisätä?
Huomenna (1.1.2014) voisi tehdä eräänlaista historiaa lähtemällä VENEELLÄ Jänisjoelle uistelmaan, tuskinpa ruuhkaa olisi 😉 Liekkö aiemmin tehty?
Vuosia sitten oli samanlainen löpökeli kuin nyt. Kerkisimme syysjäiden aikaan laittamaan jokeen jäänalusverkot ja sitten jäät sulivat joulukuussa pikkuhiljaa pois. Heikoille jäille ei ollut tietenkään menemistä, mutta uudenvuodenpäivänä oli jo venekelit. Verkot käytiin soutamalla pelastamasa, avanto oli hävinnyt mutta myöskään avannon peitteenä ollutta vaneri-styrox kantta ei löydetty mistään, vaikka etsimme riippusillalta asti. Sääperiltä käytiin verkot kyllä jäitä myöten, mutta kanootissa istuen ja tuuralla vauhtia lykäten. Jonakin vuonna on Sääperillä tuulastettu niinikään joulukuun puolivälissä.
Mene vaan Eero-Matti huomenna joelle kalaan; teet tosiaan mitä suurimmalla todennäköisyydellä historiaa kun UISTELET uudenvuodenpäivänä!