Pirtajärven pirteä reitti

Pirtajärven peltoja raivattaessa on isoimmat kivet jätetty paikoilleen.

Pyöräretket Värtsilän teillä, joita aikaisemmin lupailin, alkavat Pirtajärven reitillä. Se osoittautui pirteäksi parin tunnin keikaksi. Meikäläisellä tosin meni hieman pitempään, kun piti tiirailla ötököitä, perhosia ja lintuja.

Puuskuttamaan pani heti alkuun Miljoonarinteessä Runon ja rajan tietä Ilomantsiin päin mentäessä, eikä se paljon helpottanut jatkossakaan. Uskon kuitenkin, että kunto on kohentunut, kunhan syksyssä ollaan, ellei sitten into lopahda kesken kaiken. Olen ennenkin ajatellut, että pitäisi joskus pyöräillä.

Tienviitta kertoi seudun ominaispiirteistä.

Parin kilometrin alamäen ja tasaisen jälkeen kääntyi tie vasemmalle ja ohitti kohta idyllisen Ollinlammen. Sen jälkeen alkoivat taas ylämäet. Jylhät kuusikot, kilpikaarnaiset männyt ja kallioitten reunamat tien varressa kuittasivat vaivan, joka polkemisesta koitui.

Ison ja Pienen Pirtajärven kannaksella on reitin ainoita järvinäkymiä, melko erämaisen tuntuisia. Rannoilla näytti olevan kesämökkejä. Taatusti seutu on rauhallista lomailuun ja viikonloppupuuhailuun.

Tiettävästi Pirtajärvellä on aikaisemmin ollut kyläasutusta. Sellaisen johtopäätöksen voi asiaa tuntematon tehdä vanhoista talonpaikoista, joita silloin tällöin putkahti esiin. Jos lukijoitten joukossa on joku Pirtajärven menneisyydestä tietävä, Värtsi olisi kiitollinen kirjoituksesta. Nykyisin tien varrella taisi olla yksi vuoden ympäri asuttu talo. Saattaa niitä tietysti olla metsien kätköissä useampikin.

Kun tavoittaa Tervavaaran tien, voi sitä jatkaa Patsolan mäelle tai kääntyä runsaan kilometrin päästä Kukkovaaran oikotielle, jos komeat vaaranäkymät jyrkkine ylä- ja alamäkineen eivät vielä tympäise. Tienviittaa ei ole, mutta pystyyn nostettu puomi on varmempi merkki kuin tienhaarassa olleet hakepuukasat. Kukkolammella on mukava pistäytyä Luppotuvalla hengähtämässä. Sieltä löytyvät kaikkien käytettävissä olevat kota ja nuotiopaikka. Niitä pitää yllä pitäjäyhdistys.

Lenkille tulee pituutta parikymmentä kilometriä. Pirtajärven tie oli pinnaltaan melko hyvä pyöräillä ja Kukkovaaran metsätietäkin pääsee, kunhan jarrut ovat hyvässä kunnossa. Alamäet ovat siellä tosi jyrkkiä, ne vaativat varovaisuutta.

Sen verran myönteisiä olivat ensimmäisen pyöräreissun kokemukset, että uskallusta riittää jatkossakin tutustua kotipitäjään tällä tavoin. Toivottavasti tulevat shortsikelit.

Share

3 comments for “Pirtajärven pirteä reitti

  1. Alpoaatos
    19.10.2020 at 10:02

    Etsiessäni artikkelia “Kukkovaaran kuusi muistelee” hakukone valitsi myös tämän artikkelin “Pirtajärven pirteä reitti.”
    Tekstistä löytyy sanat “Kukkovaaran” sekä “kuusi.” Kyllä vehkeet ovat viisaita nykyään.

    Siinä on Erkki J polkea puuskuttanut pyörällä Pirtajärven reittiä. Ei tllut Erkin jutut helpolla. Liekö hengitys tasaantunut vieläkään.

    Näitä Värtsin alkuaikojen hyviä juttuja näkyy olevan muitakin , joita ihmiset eivät tiedä olevankaan. Mittarin mukaan noin 900 on nähnyt tämän jutun vaikka kukaan ei sitä ainakaan kommentoimalla tunnustakaan.

  2. erkki lintunen
    19.10.2020 at 11:15

    Olkipa kiva taas pitkästä aikaa pistäytyä Pirtajärvellä. Mistähän tuo nimi muuten on saanut alkunsa? Oliko jonkun pirta pudonnut järveen?

  3. Telle
    19.10.2020 at 14:06

    Kerran kesässä on ollut ihan “pakko” ajella
    Pirtavaaran teillä. Männä kesänä se – kuten moni
    muukin asia – jäi toteutumatta useastakin eri syystä.
    *
    Taisin saada tästä Pirtajärvi jutusta innoituksen omaan Värtsissä
    julkaistuun juttuuni hieman myöhemmin. Jutu nnimi on
    Tervavaaran rallitiellä.

    Värtsin alkuvuosina kommentointi oli vähäistä, mutta itse
    ainakin sain monesti jonkin toisen kirjoituksista inspiksen omiin
    juttuihini.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *