Kategoria: Runot

Sunnuntai

Mä muistan sen lempeän laakson, ainiaan muistan sen, miss’ istuin ma neitoni kanssa, hellästi syleillen; ja kiirehti kesänen päivä, sunnuntaipäivä tyyni. Me varjossa valkean tuomen istuimme ruohistoss’, ja allamme kimmelsi järvi paisteessa auringon, ja loiskelit Ahtolan immet kultasell’ santarannall’. Sen…

YSTÄVÄT

Tuli tuosta mieleheni ajatus jo aikamoinen: Elon päivät ehtymässä, olla taidan tieni päässä. Ystäviä ympäriltä manan mennyt on majoille, happanevat haudoissansa muhivat he mullaks, maaksi. Ovat kaikki mielessäni kuten entisaikoinamme. Silti kanssakulkijoina ystävät ylenkyläiset. Moni taiten tartatteli. Asioita aikalailla tämän…

Touolle

Aamun auer avaa silmäni Jänisjoki tervehtii juoksien puuroa ja teetä painikkeeksi kävelen kohti kylätaloa toukokuu ja viljelijät työssään aukaisen netin huokaan helpoituksen hien hyviä uutisia päiväni alkaa lupaavasti Runoilija Martin Staffan

Pääsiäisruno

Aika on ottaa pääsiäinen vastaan rituaaleja monenlaisia ruohon kasvatus munien maalaus perinteinen lammas ruokapöytään ja mämmi jälkiruokana ulkoilu koko perheen voimin Yhdessä oloa läheisten kanssa Runoilija Martin Staffan

Jouluruno

kaupungilla jouluvalot kauppakeskus ilotulittaa uutisissa hävittäjä, alasammuttu tulee alas kuin raketti niitä on Prisman aulassa tummia miehiä jotka kaihtavat katsetta niillä on tilipäivä pakolaisia ja ties mitä muita kotioloihin kyllästyneitä kiertelen kauppakeskuksessa kynttilänmyyjä nappaa kuusikymppiä tyttären koristekynttilästä barbie nuken saa…

Jouluruno

Odotamme Joulua ja ensilunta hyvän mielen tuojaa muistan lapsuuteni rekiajelut ja tähtitikkujen heittämiset isoon kotikuuseen saunomisen, lumihagessa pyörimiset. pystykorvamme leikkisät haukahdukset yhdessä iso perheemme loi joulun ruokineen parhaat Jouluni koen sen mielessäni aina Jouluisin…….. Martti Tahvanainen

Kolin kunnailla

Kolin kauneimmat rinteet ja jyrkänteet, katsoo vaaroilta kaukaisuuteen. Siellä Pielisen saaret ja selkäveet, valo aaltojen leikeissä helmeilee. Puut vaarojen laella naavaiset, karulle huipulle juurtuneet. Äärelle jylhän kauneuden, käy kulkija hiljentyen. Minne päättyy polku tai kääntyy pois, mitä luvata metsien henki…

Eka kerta

1. Jospa rustailen runosen siitä kerrasta ekasta. Tapahtui se kauan sitten nuoren neien, melkein lapsen muinoisessa nuoruudessa vuosikymmenten takana. Oli soittaja somainen poika paikan kanttorilla. Hoiti koulun hartaudessa säestykset sointuvasti, taiten kaikki virret veivas. Niin hän niiltä sijoiltansa tehtävänsä tehtyänsä…

Talviloma

Tuli maailman turuilta omat lapset onneksemme lomaviikkon vietäntähän, talven selkää taittaaksensa. Tupa tuosta siivottiinkin, kesämökki kerkeästi kotoisaksi korjattihin. Savusaunan siintyessä avannosta veettiin vesi pitkin polkua kapoista. Toki tuuralla hakaten tuli aukko suuremmaksi. Sopi sinne sutkahdella kiukaan kuuman kainalosta löylyn lyömisen…

Maailman lapsia

Syntyi lapsi maailmaan. Kodin sai hän parhaan. Hoitaa äiti, neuvoo isä, tavat kauniit – hyvä lisä. Kirkkoon usein kulkee tie, sinne vanhempansa vie. Kasvaa lapsi, karttuu usko. Häntä johtaa ristin rusko. Turvaisaa on elo täällä: perustus kun uskon päällä. Syntyi…

Jouluruno

Oliko se sukellusvene? Oliko lentsikat venäläisiä? Entäs panssarivaunut? Tuleeko lumi jouluksi? Vai sulaako entisetkin? Kuuntelen joululauluja vanhalta rahisevalta levyltä Nukahdan Helga Nattin tunnelmiin Olisi niin paljon pelättävää niin paljon huolehdittavaa mutta pistän tuikun posliinijoulukuusen sisälle ja laitan saunan lämpiämään Mutta…

Moderni runo

Vaihdan ykköskanavaan. Mietelausetta luetaan. Sujuvasti soljuu sanat taitajan runoksi muodostamat.` Kuulin säkeen, kuulin kaks, tullut en hullua hurskaammaks. Pitääkö taidetta ymmärtää, vai hemmettiinkö koko pää? Onko nyt koe kuulijalle, testikö taiteen tarvitsijalle? Miksi ei säteile mulla polla? Sisältä täytyy sen…

Pilvilinnojen rakentelu

Pilvilinnojen rakentelu ei suinkaan ole hukkaan heitettyä aikaa: meidän on vain muistettava tehdä niille myös perustukset. Taitava arkkitehti näkee luomuksensa ensin mielikuvituksessaan valmiina . Sitten alkaa vaihe, jolloin hän muuttaa kuvitelmansa todellisuudeksi. Rakenna sinäkin sisimmässäsi tulevaisuuden taloasi, mutta älä pysähdy ihaniin kuvitelmiin! Ryhdy…

Maailman kansat pauhaa

Maailman kansat pauhaa, ei tiedossa rauhaa. Pieniltä maita ottavat, murhetta monta tuottavat. Äärellä Mustan meren, nähtiin monen veren. Maahan silloin vuotavan, neuvosta nurjan johtajan. Edessä monet pakotteet, niissäkö lie pelotteet. Näissä tuskin pelotusta, johtajille ei järkytystä. Voimmeko näistä oppia, asioihin…

Luontokuvia

Tulivat sitten maaliskuun hangetkin. Kävelin sulan laidassa ja telkät siellä pitivät peliään. Selällä oli vielä pilkkimiesten ”kartta” näkyvissä. Suolla oli joskus juossut pupujussi, mutta lumisade oli pehmentänyt jäljet. Tienvarren kallio- leikkauksessa oli melkoinen ”tippukivinäytös”. Joutsenetkin olivat ilmaantuneet tutuille paikoille. Hiiripöllö…

Arkiston kätköistä

Hilkka Partanen on arkistoistaan löytänyt ja lähettänyt toimitukselle vuosia sitten talteen ottamansa Wärtsilä runon, joka lienee julkaistu kymmeniä vuosia sitten jossakin lehdessä.  Runo sopinee  julkaistavaksi talvisodan päättymisen muistopäivään  13.3.  liittyvänä. Runon on kirjoittanut Mauno Pesonen. Wärtsilä On kunta pieni, köyhä…

Runo olympialaisista

Suomi-tyttö Enni lautaili hopeaa eikä näytellyt edes kopeaa Naiset viestissä näytti vaikka ruotsi kultakaapin täytti Musti hiihti suksille vähän mutta jätän spekuloinnin tähän Ruotsin doupatut miehet lätkän loppukilpailupaikan vei mutta suomi pronssia Usalle antanut ei hopeaa tuli parisprintissä aikku oli…

Kesämuisto

Kone kulki kaukomaille pöristeli päällä pääni. Takamukset tuoliloilla, topattuina täyttehillä pullukoiksi, pehmoisiksi, atriana ankkaherkut saatavilla sievät snpsit matkaajilla mahtavilla, pätevillä päättäjillä. Itse aivan alhaisena ryteikössä rämmiskelen. Jalka juuttuu juurakkohon, kenkä kainaloon kivikon. Varistelen vaapukoita, asettelen astiaani marjat maukkaat ja mehevät.…

Ikääntyminen

Kyllä kuulen kutsumisen luokse Luojani luotetun Varoitukseks ´ vaivat laadit, taudit totutellakseni ajatukseen aikamoiseen. Vaikka valmisna oliskin, sitkeästi silti toivoo päästä päähän huomispäivän. Vuosi vielä vieriköhön! Isot on ilot edessä, rupeamat riemulliset täällä luomakunnassasi, maallisissa maisemissa: Soutelen sinivesillä, vaikka rustot…

Pääsiäisvieraat

Tiesin tyttöni tulevan mieluisensa mies muassaan. Harmaa arkeni hajosi ilon pikku pisaroiksi. Ilo innoksi isoni, pani puhtia elohon. Seitit seiniltä sivalsin, paikat pesin puhtahiksi. Pullat leivoin, piiraat paistoin, herkkuruuatkin rakensin pääsiäiseks`pöytään panna vuotetuille vierahille. Ruualle kun rupesimme, tiput tanssi pöydän…

Lupaus

Lumi vierastaa puun tyveä. Jäniksen jälki leviää hangella. Jäinen puikko jatkaa kasvamistaan, kun öinen kylmyys antaa periksi päivän auringolle. Paiste nostaa esiin talven haalistamat kesakot. Odotan. Luonto on antanut lupauksensa.  

Talvi

Syksy sitä muhitteli, sylissänsä sylkytteli. Vihdoin vaipat poies potki tenava tosi tomera. Pakkasen pan´ paukkamahan nurkat kaikki napsamahan jäät järven jymisemähän, tuulen tuiman tuivertamaan tietkin täysin tasaisiksi. Pihamailta polut pyyhkii, jäljet juoksusta jänisten. Ikkunoihin ihanaiset pitsiverhot pisteleiksee, kuurankukin kuvioitsee. Puut…

Lunssa

Olo veltto ja vetelä. Eipä jaksa jalka nousta. Kunpa ees käsi kohoisi! Tekee mieli makoella, pötkötellä vähän päästä. Sairas, seinien sisällä tautiasi tuuittele, ettei tartu tuttaviisi, yhteen ystävistäsikään, suotta sukulaisihinkaan! Yskä yhä yöllä yltyy, nenä nolkkasee norona. Keuhkot kovin kipeänä…

Jouluruno

lueksin hesaria kännykästäni huomaan, että joulu on tulossa ja kristuksen kotimaassa ei siedetä toisiaan joku jyrki vaatii, että pullantuoksuiset äidit pistetään oravanpyörään pertti taas sanoo suoria sanoja juutalaisista ja saa sapiskaa ihan pääkallonpaikalla innostuvat sättimään eurotuki on miljardi suomalaisten osalta,…

Syksy

  Saapui syksy suurin aikein rautaisena ritarina ratsullansa, raudikolla. Pisti peitsen Pirtajärveen, sapelinsa Sääperihin. Järvein suvisinisyyspä teräksisen sävyn sai. Suuret salit salomailla koristeli kokonansa: katot kullalla silasi, puiset pylvaat purppuralla. Aurinko apunsa antoi, kaiken laittoi loistamahan. Sitä ihmettä ihaili ihmisetkin…

Entisen nuoren runoja

Selasin vanhoja manuaaliarkistoja ja löysin sieltä resupekkana kirjoitettuja runoja. Eli vuosiluvun perusteella olin ollut noin kahdeksanvuotias. Hämärästi muistan, että silloinen ihana ope keväällä antoi kesälomamiettimiseksi keksiä runo tai runoja ja siitä se syntyi ja jopa pari. Myöhemmin rustasin lisää, mutta…

Muistojen savusauna

  Olin pieni tyttö vasta, kun kotonamme luovuttiin savusaunasta. Tehtiin muurit ja piiput sekä hankittiin uloslämpiävä uuni; Sitä kehitykseksi ja elintason nousuksi mökkiläiset luuli!   Muistan, miten vanha savusauna oli nokisen musta ja savu meni ulos seinässä olevasta lunkusta. Kutsuivat…

Kesän ukkoset kotikylässä

KESÄN UKKOSET KOTIKYLÄSSÄ Oli kesät lämpimät, aurinko paistoi heinäkuussa lapset mansikoita pientareilta maistoi. Poutapilvet sinitaivaalla seilaili kun heinäväki niitti ja heinää seivästi. Joskus pilvet tummui ja sade uhkasi salamoi, jyrisi ja tuuli navakasti puhalsi. Silloin heinäväki turvaan latoon pinkaisi heinäseipäitä…