Kukkolammen kivilaavu

Minun sukupolven Värtsilän nuorison menopaikoista ehdoton ykkönen oli Kukkolampi. Siellä retkeiltiin aina kun se vain oli mahdollista. Mitään tietä sinne ei ollut, mutta hyvin tallattuja polkuja oli useitakin. Olihan Kukkolammen takana asuttu Laukkasen talokin. Sieltä kävi tyttö Patsolan koulua samaan aikaan kuin minäkin. En tiedä, mistä lie tyttö latunsa tallannut.

Vanhoja Kukkolammen polkuja
Lähin tie Kukkolammen suuntaan tuli Hernevaaran kautta ja jatkui kärrytienä Jaatiseen jälkeen Kukkolammen eteläpään läheltä Kukkovaaran Laukkasen taloon.


Tätä v 1931 karttaa käytettiin vielä 70 luvulle saakka, kunnes peruskartta saatiin käyttöön. Eräässä päivityksessä valtakunnan raja muutettiin nykyiselle paikalleen

Tämä vuoden 1931 kartassa näkyvä Kukkovaaralle johtava polku alkaa Sääperin aukealta Kejosen paikkeilta. Pirtajärvelle menevä tie alkoi vanhasta Värtsilästä. Tai oikeastaan kaikki silloisen kartan polut olivat kärryteitä ja johtivat Värtsilään (siis vanhaan Värtsilään). Silloisen kartan 1 cm tarkoitti kilometrin matkaa luonnossa, joten ei niihin karttoihin kinttupolkuja tai muita pikkukohteita voitu laittaakaan.

Tärkein retki- ja leiripaikka oli Kukkolammen eteläpään kaunis kallioranta ja siksi lähes kaikki polut tulivat siihen. Yksi polku tuli Hernevaaran kautta, toinen tuli etelästä Kukkopuron reittiä seuraillen, kolmas polku läksi suurin piirtein siitä, mistä Kukkovaaran tie nyt haarautuu nyt Savikontiestä. (Tämän polun varressa olivat ne kesken jääneet myllynkivet, jotka myöhemmin hävisivät). Ehkä eniten käytetty polku läksi Sääperin peltoaukean luoteis kulmasta, Laitisen mummon mökin nurkalta.
Reitti lammen pohjoispäähän kulki Surinkiven Holopaisen ja Kusti Muttosen talojen kautta (karttasana Sääperinvaara) ja Ryhännotkon yli päätyen nykyisen Luppotuvan paikkeille. Polku jatkui edelleen Pirtajärvelle. Aika on tehnyt tehtäväänsä niin luonnossa kuin myös muistikuvissa, oikonut polkujakin.. On saattanut lisätä tai vähentää niitä, muutella mielessä nimiäkin, mutta antanette anteeksi.


Tässä kartassa karttasana ”Kukkovaara” on siirtynyt lammen itäpuolelta nykyiselle paikalleen. Kolmiomittaustorni näkyy kartalla.

Peruskartoitus tehtiin 1960 luvulla ja yhtenä kartoituspisteenä oli kolmiomittaustorni Kokkovaaralla. En tiedä missä vaiheessa Kukkovaara on ”siirtynyt” uudelle paikalle, koska tuossa vanhassa kartassa Kukkovaara on Kukkolammen itäpuolella, mutta uudessa peruskartassa Kukkovaaraksi nimettiin se mäki millä kolmiomittaustorni silloin seisoi. Hyvä karttahan siitä tulikin. Uusia teitä ja muita muutoksia päivitetään aineiston päälle jatkuvasti.


Kartasta puuttuva kivi
Silloin kun minä kiersin ongella Kukkolammen rantoja tai muuten vaan siellä retkeilin ei ollut Luppotupaa, eikä mitään muutakaan suojaa pahan sään varalle. Paitsi eräs kivi.

Kivi on Kukkolammen takana ja muodostaa eräänlaisen laavun. Kivi on viitisen metriä korkea ja siinä on parin metrin levyinen kivinen katos. Kivi suojasi sateelta ja tuulelta ja tarjosi jonkinlaisen tukikohdan leiriytymiselle. Mahdollisesti myllynkivien hakkaajat ovat käyttäneet paikkaa suojanaan. Sekä kenties sotilaat sota-aikana. Kun katselee noita kuvia niin voisi hyvin kuvitella paikan kaksipuoliseksi laavuksi, jossa toisen seinän muodostaa kivi ja toisen puolen puista ja havuista rakennettu seinä.

Partiolaiset käyttivät tätä paikkaa paljon tukikohtanaan.


Partiolaisporukka on ”kivilaavulla” tulistelemassa. Tiedossani ei ole ketä kuvassa on tai kuka on kuvan napannut.

Muutama henkilö mahtui tässä yöpymäänkin. Olen tuossa monet kerrat onkireissuilla pikkuahvenia halstrannut. Isot pojat kyllä sanoivat, että isojen ahvenien ottipaikka ihan onkivavan matkan päässä, varsinkin kovalla ukkos ilmalla. Lammen syvin kohta onkin siinä lähellä. Ilmeisesti en ole ollut ongella riittävän huonolla säällä tai sitten siimani ei ole yltänyt sinne isojen ahventen lymypaikkoihin saakka.


Kiven edessä kasvaa nyt puita, niin että koko kivi mahtuisi on hankalaa. Tämä kuva on koottu monesta eri puiden väleistä otetuista kuvista. Nuotio ja nuotiolla istuja on talvella kuvattu.
Kiven suoja oli myös sääskien mielipaikka. Niillä oli oikein kokoontumisajot siellä. Offia ei vielä tunnettu, mutta pikiöljy ja hirvensarviöljy tunnettiin ja niitä käytettiin runsaasti. Paras aika täällä leiriytymiseen oli syksy ja alkutalvi kun sääskiä ei enää ollut ja voi vielä liikkua jalkaisin. Joskus tapasin täällä metsästäjiä kuten Matti Lintusen ja Lassi Hämäläisen.


Tästä kuvasta saa käsityksen kiven koosta ja muodosta. Kuva on vuodelta 1985.

Tätä kiveä ei ole ollut kartassa. Eipä se nyt ole maata kaatanut vaikka on kartalta puuttunutkin. Viime syksynä ajattelin kokeilla ottaisiko Maanmittauslaitos lisäyksen vastaan. Lähetin paikkatiedon ja vakuudeksi kuvia kivestä. Nyt kivi on kartalla. Verkkolehti Värtsin alkuaikoina tein itselleni listan asioista, mistä tarjoaisin juttuja lehteen, niin yksi niistä oli ”Kukkolammen kartalta puuttuva kivi”. Nyt meinasin itse tehdä aiheen tarpeettomaksi, koska nythän se ei enää puutu kartalta. Kirjoitan silti kun olen näitä kuviakin säästynyt albumeissa tänne saakka.


Tämänkaltaisen Maastokarttasovelluksen ”näyttökuvan” lähetin Maanmittauslaitokselle. Paikan koordinaatit näkyvät näytön yläreunassa.

8 comments for “Kukkolammen kivilaavu

  1. Vain parhaat jutut pääsevät kartalle.
    Aatoksen siivin sekin on onnistunut.

  2. Eiralla ollut kiirettä, mutta malttoi silti laittaa tämän koosteen Värtsiin. Kiitos Eira !

  3. Mielenkiintoinen kivi, varmaan moni ei ole ollut tuosta
    edes tietoinen, en minä ainakaan.

    Muutama viikko sitten meitä oli neljän hengen ryhmä,
    jotka kävimme synnyinseudullani Pälkjärven Ilmakassa
    tutkailemassa Puntuksen pöytää. Laakea kivi on saanut nimensä
    Jaakko Pontuksenpoika De la Gardien retkistä 1500-1600 lukujen
    taitteessa. Sama kivi tunnetaan myös Keisarin kivenä.

    Samalla reissulla veimme Pohjois-Laatokan museoon Sortavalaan
    Tahvo Könösen 1891 toimittaman kirjan ”Pälkijärven pitäjäs”. Siinäkin
    on maininta Puntuksen pöydästä. Toiveena olisi, että museo ryhtyisi
    suojelemaan ko kiveä, joka on vaarassa joutua tietöiden alle.

    Jos asia kiinnostaa, Pälkjärven pitäjäseuran kotisivuilta, tarinat osiosta,
    voit lukea Unto Kortelaisen kirjoittaman kuvauksen reissustamme ja
    kiven historiasta.

    Kyllä harmittaa, etten aikoinaan älynnyt suojella Lökölammin puron
    varrella ollutta kiveä, johon oli tehty merkintöjä ilmeisesti silloin,
    kun Kaustajärven vedenlaskua suunniteltiin. Kivi siirtyi johonkin tienparannuksen
    yhteydessä.

  4. ”Junantuomalle” Alpon kartta ja tiedot oli mahtava paketti. Kiios! On tlullu retkeiltyä, mtta pitää mennä uudelleen uusin silmin.

  5. Tuo ylin 1930 luvulla tehty peruskartta oli työkarttana vielä 1970 luvun puoliväliin siellä Lieksan alueella. Silloin enen vanhaan maastotyö eli ilmakuvien täydentäminen maastossa kulkien oli tehty tieurien suuntaisesti kahtapuolta tien noin kilometrin leveydeltä. Kauempana sen tiedot olivat ilmakuvatulkintaa.

    Sitten kun Kukkovaaran kolmiomittaustorni oli rakennettu niin osa meistä Kaustajärven pojista patikoi sinne katsomaan mitä tornista näkyy itään päin. Näkyihän sieltä jotakin Värtsilän kylältä ja Jänisjärvi hieman pikotti. Tikaportaan lavalle nousivat ulkosivua pitkin varsin pystysuorassa. Ei huimannut kiivetessä eikä ote lipsunut. Muutoin en siihen aikaan Kukkolammen ympäristöä kierellyt.

  6. Kannattaa käydä keokätköllä Kenraalinkylässä Löydät sieltä näyttävän lunnon tekemän ”kanjonin”. Puhelin mukaan ja menoksi.

  7. Geokätköjen etsimisestä voi löytää uuden harrastuksen. Mennään mukaan nykyaikaan. Ei tarvitse vanhetessa jäädä tuleen makaamaan.

  8. Isäni on kotoisin Kukkolammen lähimmästä asuinpaikasta Hernevaarasta.
    Pojilla aikamoiset kertomukset kummitusjuttuineen Kukkolammen rannoilta. Kerrottu kivi oli jo ed.vuosisadan alussa retkeläisten tukinohta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *