Katseltuani Marinan hienoja kuvia Väyrysen pellolta rupesin etsimään omista valokuvistamme vastaavanlaisia, joissa olisi sitä samaa tunnelmaa kuin Marinankin ottamissa kuvissa. Löytyihän sieltä yksi valokuva viime syksyltä.
Oli ollut mukava mökkipäivä, ja oltiin palaamassa illalla kotiin. Matkalla on kilometrien pituinen Kaasmarkun suora. Tultuamme suoralle meitä odotti hieno näky. Aurinko oli juuri punaisena pallona laskeutumassa taivaanrannan taa, ja viimeisillä säteillään kultasi pilvet. Se oli meistä niin hieno näky, ettei sitä voinut olla ikuistamatta.
Kesti aikansa ennen kuin löytyi autolle parkkipaikka ja kamera auton takakontista. Vaikka auringonlasku onkin vain lyhyen hetken juttu, niin Arja-Leena ehti kuin ehtikin viime hetkellä saada kuvan taivaanrannan taa laskeutuvasta valopallosta.Tässä se kuva sitten on.
Pussinpohjan Masa
No, kannatti kaivella takakonttia! Se kun tuppaa yleensä olemaan semmoista, että se hienoin valaistus tai muu hetki livahtaa käsistä.
Onpa todella kaunis näkymä.
tähän voisi sopia vaikkapa Irwin Goodmanin herkkä laulu Maailma on kaunis.
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille,
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
ja mielen vapaus, ja mielen vapaus.
On vapautta kuunnella metsän huminoita
Kun aamuinen aurinko kultaa kallioita.
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä.
On vapautta valvoa kesäisiä öitä
ja kuunnella hiljaisen haavan värinöitä
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä.
Onpa siinä laulussa hienot sanat. Kiitos, Alpoaatos!
Kyllä se tästä taas kesäksi muuttuu!