Mieluinen aresti

Patsolan koulu

Silloin koulupoikana  tuli joskus vietettyä Patsolan koululla joitakin tunteja vielä senkin jälkeen, kun toiset oppilaat olivat jo lähteneet kotiin. Sillä  ajankululla oli monia nimityksiä. Aresti, laiska tai jälki-istunto. Saattoi olla muitakin nimityksiä, mutta nuo tulivat mieleen aivan miettimättä.
Aresti
Arestilla kai ymmärrettiin eräänlaista rangaistusta jostain. Esimerkiksi jos käytti rumia voimasanoja, veti tyttöjä letistä tai nauroi tunnilla. Tuohon nauramisen syntiin me langettiinkin tuon tuostaan. Sitä kun tuli keksittyä vieruskaverin kanssa jos jonkinlaista ajankulua että aika kuluisi tunnilla paremmin. Eikä koulussa kai saanut olla liian hauskaa. Joskus annettiin pika rangaistuksia. Silloin laitettiin syyllinen nurkkaan häpeämään tai peräti ulos jäähtymään.
Alaluokilla pahin rangaistus oli kuitenkin sellainen, kun laitettiin tytön viereen istumaan.
Laiska
”Laiskaan” joutui silloin kun kotiläksyt olivat jääneet tekemättä, eli oli ollut laiska. Minulla tämä johtui enimmäkseen siitä, että läksykirja jäi kouluun eikä siksi voinut tehdä kotona läksyjä. Tai vaikka läksyt oli tehty niin kirja jäi kotiin. Tämä elämäntapa minulla ei ole tähän mennessä muuttunut miksikään. Jos nyt olisin koulussa niin luultavasti kirja olisi edelleenkin väärässä paikassa.
Jälki-istunto
Luulisin, että sana ”jälki-istunto” on keksitty myöhemmin yleisnimeksi kattamaan kaikki mahdolliset tapaukset.
Oli niin tai näin, niin kaikkien nimikkeiden yhteinen tarkoitus ja päämäärä lienee ollut toimia oppilaan kasvatukseksi ja parhaaksi. Luulen, että minuakin on yritetty kasvattaa kunnon kansalaiseksi kaikin lain ja asetusten sallimin keinoin. Tosin näin jälkeenpäin ajatellen olisivat ne saattaneet siinä paremminkin onnistua.
Mieluinen aresti
Eräs aresti on jäänyt erityisesti mieleen. En muista miksi olin arestissa, mutta koska oli lauantai ja lyhyt koulupäivä, niin voi kuitata helposti parituntisen rangaistuksen millä nimikkeellä hyvänsä. Olimme jälki-istunnossa kahdestaan johtaja opettaja Rytkösen kanssa. Minä olin virallisesti se jota rankaistiin, mutta luulen, että hän kärsi arestista enemmän. Hän istui oman pöytänsä takana tuuheat kulmakarvat kurtussa ja minä omassa pulpetissani. Välillä hän kysyi, että tykkäänkö minä huonoa jos hän käy välillä lisäämässä saunan uuniin puita, olihan saunapäivä. . Mitäpä minulla siihen moittimista. Tai olisihan se ollut saunapäivä minullakin ja sen lämmitys oli minun tehtävä, mutta nyt oli tämä jälkkäri..
Harmoonin korjausta
Opettajalla oli varmaan kaikki koevihkot korjattu ja aika alkoi käydä pitkäksi istuessaan siinä ”minun parhaakseni”. Niinpä hän ehdotti, että eiköhän yritetä korjata harmooni kun on tätä aikaakin. Eihän opettaja minun mielipidettä kaivannut sen enempää harmooniremonttiin kuin saunan lämmitykseenkään, kunhan kysyi. Varmaan siksi, että ei näyttäisi niin pahantuuliselta kuin oli.
Meillä oppilailla oli ollut monta hauskaa hetkeä kun harmooni jäi soimaan omia aikojaan, vaikka soittaja läksi pois soittamasta. Siinä oli ollut vikaa jo kauan. Soittajan piti muistaa, että joitakin ongelmanappuloita ei pitänyt painaa, muuten ne jäi soimaan.  Joskus se vain unohtui ja meillä oli hauskaa.
harmooni-takaaHarmoonin takaseinä poistettiin ja tutkittiin mikä siellä oli vikana. Alkuun ei näkynyt mitään vikaan viittaavaa. Ensimmäisenä näkyi sellainen tappirivi niin kuin vaatenaulakko. Kun purettiin naulakon alta lauta pois niin kielet tulivat näkyviin. Sellaiset, niin kuin huuliharpun kielet, tiedättehän. Huuliharpussa on jokaiselle kielelle  oma reikä mihin puhalletaan ilmaa, mutta harmoonissa on joka kielelle oma vipu, joka aukaisee ilmaläpän, ennen kuin soitto soi. Koulun sisäilma lienee ollut kylmä ja kostea ja luultavasti siksi harmoonin herkät puuosat olivat turvonneet epäkuntoon.
Kun syy selvisi, niin korjaaminen oli helppoa. Kapealla temmillä vain ongelmapaikoista puoli millimetriä turvonnutta puuta pois  niin soitin oli taas teräkunnossa. Pienten lastujen poistamisessa olisi tarvittu pölyimuria, mutta minun pikku sormet ajoivat saman asian.
 unnamed
Mukavia muistoja
Kylläpä oli mukava olla arestissa kun oli niin mielenkiintoista tekemistä. Saatoin jopa olla hiukan pollea.. tuskinpa monikaan on saanut korjata harmoonia arestissa ollessaan, tai tehdä mitään muutakaan tarpeellista.
Kun vuosikymmeniä myöhemmin yritän muistella kouluaikaa, mitä ikävää tai mitä mukavaa muistan, niin tämä harmooninkorjausaresti on ehdoton ykkönen sillä mukavien muistojen puolella. Ikävien muistojen puolella ei ole mitään, paitsi joitakin koulumatkoja tietysti.
Nokkahuilun korjaus
Vielä yksi korjaus juttu muistuu mieleen. Joskus puiset nokkahuilut halkesivat kun kuivuivat liikaa. Rytkönen neuvoi, että sen voi korjata leipätaikinalla. Jos taikinaa ei ole niin voi mutustella ruisleipää suussa ja täyttää sillä huilun rakonen.
Koulu kannattaa aina
Kukapa voisi väittää, että koulutus on ollut turhaa, kun minäkin olen oppinut kaksi asiaa, vaikka ne nyt eivät  suoranaisesti mihinkään oppiaineeseen kuulukaan.
Hetken työ tuhatvuosihin vaikuttaa
Saattaa olla pienikin asia, mikä ratkaisee oliko joku asia hyvä tai huono. Minun tapauksessa tämä harmoonin korjaus tuntuu niin mukavalta muistolta, että kaikki koulun ikävät tapahtumat ovat unohtuneet, jos niitä on koskaan ollutkaan.

26 comments for “Mieluinen aresti

  1. Ps
    Kuvan harmooni EI ole Patsolan koulussa, vaan Liperin kirkossa.
    Nuo naulakon näköiset tapit ovat noita, mitkä ovat etupuolella koskettimien yläpuolella. Niistä vedettiin kai lisää äänikertoja tai jotain sellaista.

    Rytkösen musiikkipitoiset muistot johtuvat ehkä siitä, että hän oli Värtsilässä myös kanttorin toimessa vuosina 1952- 1957.
    Alpo R

  2. Alpo muistaa väärin.Ei noin mukava mies ole voinut arestissa olla…Rytkönen on vaan tarvinnut näppäräkätistä kaveria harmooni remonttiin 🙂

    Minä jouduin jonkun kerran Lyseossa jälki-istuntoon.Huonojen kavereiden takia,tietty.
    Eräänä lauantaina me katuvaiset nuorukaiset odotimme oppituntien jälkeen valvojaa jälki-istuntoon.
    Koulun vahtimestari tuli ja ilmoitti että minä ja muut maisterit olemme päättäneet että tänään rangaistus suoritetaan pesemällä koulun käytävän seiniä.No mehän pestiin.

    Koulun käytävän seinät hohtivat pesun jälkeen puhtauttaan ja vahtimestari sai uuden tittelin.Hän oli sen jälkeen vahtitieteiden kanditaatti.

  3. Jätettiinköhän poikia helpommin arestiin
    kuin tyttöjä? Itse en muista olleeni kertaakaan
    arestissa, saati sitten laiskassa.

    Puoliso on kertonut, että opettaja unohti hänet
    kerran arestiin syyskaudella ennen järven jäätymistä.
    On siinä ollut onni matkassa kun mitään ei sattunut
    pimeällä korpitaipaleella kun poika pintteli kotiinsa
    tuon 6-7 km:n matkan. Huteran sillan ylitys ei
    ollut ainoa vaaranpaikka. Legendoja liikkui karhuista,
    loikkareista sekä muista mörkölöistä.

  4. Pian on pianon korjanneet.
    Mie luinen olin mieluinen arestiin.

  5. Olet Alpo valikoitunut arestiin jätettävien joukosta eduksesi, koska harmoonin
    korjaajaa on tarvittu. Kiva muisto!

  6. … tai sitten automaattimuisti valitsi sellaisen arestin mitä kannattaa muistella.

    Mutta ihan asiasta toiseen;
    mahtaisiko kukaan muistaa tai tietää oliko Värtsilän kirkkokuoro toiminnassa kanttori Rytkösen aikaan? Rytkönen lopetti kanttorin toimet v 1957 ja ilmeisesti muutti pois paikkakunnalta. Teuvo Tikka tuli hänen jälkeen ja aloitti kuorotoiminnan voimallisesti.

  7. Rangaistusmuotona aresti oli hyvin tuttua Kaustajärven koulussa niille oppilaille, jotka koulunsa kävivät opettaja parikunta Jaloman aikana. Heillä oli jonkinlainen sosiaalinen arvoasteikko sille kuinka helposti arestia tuli. Me Tikan pojat ja muutama muu perhe kuuluimme niihin pahoihin poikiin joille aresti oli enemmän jokapäiväinen ”nautinto” kuin arestiton koulupäivä.
    Jostakin kumman syystä Kaustajärvellä kansakoulun opettajista oli tullut kyläpoliisi, tuomari ja rankaisija. Rangaistus suoritettiin sitten koululla arestina.
    Olen istunut monet tunnit arestia kesäloman kolttosista? joten eipä noita enempää tarvitse muistella.

  8. Kyllähän meitä tietysti piti jotenkin taivuttaa koulun tavoille, mutta kyllä se aresti tuntui niin turhalta ajan tuhlaukselta. Silloin olisi ollut monenlaista sopivas työtä, jota olisi voinut ”rangaistuksena” teettää.

  9. Minun aresti/jälki-istuntomuistoihin ei kuulu harmoni eikä piano, vaan laulu. Opettaja Vatanen ei saanut laulukokeessa suutani auki, josta syystä jäin jälki-istuntoon. Silloin suostuin laulamaan, luultavasti siksi että pääsisin nopeasti kotiin.

    Arvosana ei ollut hääppöinen, koska sitten myöhemmin Keskikoulussa taas kieltäydyin laulamasta. Opettaja Ilmari Harju, jota tunnettuna joensuulaisena kuoronjohtajana nimitettiin myös Hurja-Impaksi, niin – hän meni selkäni taakse ja painoi kyntensä hartioihini. Tuon puserruksen alla lauloin ja sain arvosanaksi 7. Seuraavassa kokeessa en laulanut ja todistukseen ilman arestia merkittiin – viiva. Niinpä laulunumero ei alentanut todistuksen keskiarvoa, mikä oli silloin kieltäytymisen varsinainen syy.

    Vähän ennen pappisvihkimystä otin Helsingissä laulutunteja. Olin nimittäin tehnyt parannuksen. Tai oikeastaan syynä oli kuulemani rohkaisu, että ”äänellään se lintunenkin laulaa”.

    Niin on sitten tullut laulettua sekä nuotin mukaan erttä nuotin vierestä. Milloin mitenkin.

  10. Kyllähän sitä tuli arestissa oltua moneenkin kertaan
    kouluvuosien aikana .Useimmiten jälkiistunnossa ainakin
    yhden kerran karkasimme , kun opettaja meni käymään
    kaupassa ikkuna auki ja hypättiin vapauteen ovi oli
    ulkopuolelta lukittu. Sitten tunnilla jouduin joskus nurkaan
    seisomaan, koululla oli hirsiseinät sisäpuolella niinpä
    moni oli ottanut kynän mukaan ja sinne oli taiteiltu tuttu aihe
    ainakin pojilta, oliskohan jo silloin ollut jo tytöt mielessä.
    Kyllän kun oli joutunut koulussa opettajan silmätikuksi niin
    taisi siinä olla sosiaaliset perusteet mukana , joka kyllä
    näkyi omalta kohdaltani monessa asiassa.Olen mm kirjoittanut
    jutun Värtsiin ( Kunnan Kumpparit ) no se siitä.

  11. No enpä koskaan ollut arestissa kouluaikana – olin kai sellainen nössikkä.
    Ainoan rangaistukseni sain varusmiesaikana Rajakoulussa -70.Olin auk:ssa tuvan vanhimpana,ja vääpeli Helinin mielestä en ollut riittävästi valvonut tupakavereitten siivousta.Rangaistus: työtä vuorotta 1 kerta. Se tarkoitti järjestäytymiskentän lumipenkan siirtoa metrillä.
    Muutoin sotilas/rajamiesura sujui moitteetta.

  12. Aikaisemmassa kommentissani mainitsin
    etten ollut koskaan arestissa tai laiskassa.

    Nyt juolahti mieleen tapaus keskikoulun viimeiseltä
    luokalta. Meitä oli 4 – 5 tyttöä joilla oli geometrian
    tehtävä tekemättä kun opettaja piti yllätystarkastuksen
    vihkoissamme. En muista, miksi en ollut sitä tehnyt –
    ehkä en ollut osannut. Rangaistus oli sellainen, että
    meidän täytyi mennä lauantaina koulutuntien jälkeen
    näyttämään vihkomme opettajan kotiin. Oli sellainen
    suojasäinen talvipäivä. Matka uudelta tyttölyskalta
    tuntui tosi pitkältä Kanervalaan jossa ope asui uusissa
    Selvag taloissa. Eikä ope edes itse tullut vihkojamme
    tarkistamaan. Kun soitimme ovikelloa (hienoa siihen
    aikaan) opettajan vaimo – joka myös oli opettaja – avasi
    oven ja otti vihkot vastaan. Paluumatka oli minulle hieman
    lyhyempi, ilmeisesti nousin Utran esikkaan hautausmaan
    kulmalta.

    Vasta nyt älyän hämmästellä sitä, miksi vihkot oli vietävä opettajan
    kotiin, monen kilometrin päähän koulusta?

  13. Olen ikäni kammoksunut tuota silloisten koulujen pakollista laulukoetta ja koko luokan kuullen vielä. Paljon puhutaan eläinrääkkäyksestä, mutta tämä oli mielestäni lapsen henkistä rääkkäämistä, vaikkakin se kohdistui kaikkiin vuorollaan. Toisen vain kärsivät siitä enemmän kuin toiset.

    Kun Rytkösen luokan pojille alkoi tulla äänenmurros, niin hän neuvoi laulamaan vain hiljaa tai jos ääni alkoi ”kiekua” pahemmin niin sai olla laulutunnilla laulamatta. Se oli mielestäni opettajan ammattitaitoa.

  14. Laulamisesta tuli mieleeni: En oikein muista, että olisi millään erityisellä tavalla jäänyt mieleeni nämä nykyiset musikantit, Vesa Honkanen tai Kuisma Lipponen. Ehkä hekin pelkäsivät niitä yksinlauluja. Oli se varmaan kamalaa varsinkin niille , jotka tiesivät ”huonoutensa”. Ehkä pääsivät sitten loistamaan musiikin teoriassa. En kuitenkaan ehkä saanut aikaiseksi pysyvää traumaa musiikin suhteen, koska ainakin nämä kaksi herraa ovat kehittyneet loistaviksi musikanteiksi.

  15. Laulunkoe kouluvuosina jännitti, mutta en muista että esiintyminen joulu- ja kevätjuhlassa
    olisi mitenkään erityisesti jännittänyt. Esitelmän pitäminen oli myös jännittävä tilanne.

    Kuulijat odottavat, että esiintyjä onnistuu, vaikka emme sitä silloin tienneet.

    Esiintymiskokemusta olisi hyvä harjoitella tulevaa varten, mutta laulunkoe ei ehkä ole
    se paras harjoittelutilanne.

  16. Kyllä on kokemuksia kouluaikaisista rangaistuksista.Siinä koulun vieressä
    on veräjä,Kalevi tietää mitä minä tarkoitan.Siinä oli valetut pylväät näissä
    reiät joihin pujotettiin veräjä riut.Pojat istui ylimmällä riulla kun pääskyset,
    minä nousin siihen myös ja tämä riuku otti katkes,opettaja teki minusta
    syyllisen.Rangaistukseksi jouduin toimittamaan uuden riun,mikä ei onnistunut
    ilman isän apua. Arvoo ottiko pattiin!!
    Oli sellainen pakkaspäivä kun nyt,mentiin kaverin kanssa vessaan käärimään
    välitunti sätkät,siinä niitä tupruteltiin ja opettaja oli huomannut savun pöllätävän
    vessan ovenraosta ja tuli tarkastamaan,rangaistus seuraava tunti sätkän
    käärimistä kyseisessä mukavuuslaitoksessa.
    Tämä kolmas tapaus liittyy pakettiin,oli veistotunnit menossa ja opettaja lähti
    käymään kahvilla ja tupakalla,me kolme kaveria käytiin hippasille ja opettaja
    tuli ja keskeytti leikin,näytti pään nyökkäysellä mihinkä nurkaan kukin joutuu.
    Sitten siinä sattui opettajalle kömmähdys,hän unohti meidät sinne nurkkaan
    seisomaan.Kello oli 6 illalla otin repun jätin nurkan tyhjäksi,oli pimeä kun
    suunnistin Kaustajärven jäälle näkyi pieni tuikku jota kohden liuttelin.
    Siihen aikaan vielä Simo teki ensin sillat, sen jälkeen Antti aisat antoi.
    Kaverit jäi nurkassa seisomista jatkamaan kello oli ollut 8, opettaja oli muistanut tulla arestilaiset vapauttamaan.Veljeksillä oli pitkä pimeä metsä-
    taival sinne Värtsilään päin.
    Kerran sunnuntai aamuna menin käymään rannassa sielä synnytyslaitoksella,
    sielä savusaunassa jossa olen kuuleman mukaan syntynyt.Avasin oven huomasin opettaja rötköttää sielä lauteilla,pyysi tuomaan vettä oli kova jano.
    Otin sen ruosteisen saunakauhan ja kävin järvestä hakemassa vettä,silloin
    ajattelin voiskos tuota miten maustoo tuota vettä.
    Tälläisiä muistoja on jäänyt siitä ajasta!

  17. Huvittelen ajatuksella, että Pentti P olisi saanut vielä lisää arestia siitä, kun karkasi pari tuntia ennen kuin opettaja huomasi unohduksensa. Minä luulen, että vastaavassa tilanteessa en olisi odotellut kovin monta minuuttia vaan olisin ottanut hatkat. Kun ei ollut sentään kaltereita ikkunoissa.

  18. Opettaja Teuvo Vatanen oli joskus ankarakin.
    Kerran oli jonkun tytön talvitakista ”pyöritelty”
    nappeja irti ( siis niin kauan pyötetty nappia
    että langat katkesivat). Kun syyllinen ei ilmottautunut
    jätti Vatanen kaikki pojat arestiin. Joudimme jokainen
    vuorollaan katsomaan Vatasta silmiin ja sanomaan:
    ” En oo pyöritelly nappeja.”. Minun vuoro lähestyi
    ja minua alkoi naurattaa. Naurun pyrskähdyshän
    siinä tuli. Vatanen katsoi tuimasti ja sanoi:; ”Ennen
    oli joukokin tamun oppilas, mutta ei enää.”
    Rangaistus tuli myöhemmin keväällä, kun todistuksessa
    oli käytöksen kympin sijalla yhdeksikkö. Siihen aikaan
    numerokin oli tärkeä käytösarvostelussa.

  19. Pentille, se veräjä on edelleen paikoillaan ja veräjä puut paikallaan, lienevät jo muutaman kerran uusittu sinun koulunkäynnin ajoilta.

  20. Minulla on yksi ainoa muistikuva näistä kansakouluaikojen rangaistustoimista. Jalomalla oli tapana retuuttaa kauluksesta nurkkatuomiota kärsimään, koskapa eräs varsin ahkera nurkkaan tuijottaja (ei nimiä!) sai päähänsä virittää ansan ennakkoon: avonaisen hakaneulan puseronsa niskaan.
    Hämärän peittoon jäi, miten vastarangaistus toimi. Ehkä asianomainen muistaa paremmin.

  21. Minä Leo olen nuori Kaustajärveläinen sinun rinnallasi tänäkin päivänä. Ikää tulee ja tallelle jää ikä eletty. Isäni ja sinun isäsi olivat kokeneet samat kohtalot Suomen kovina aikoina. Olin poika isäni rinnalla kun kävimme sinun isäni luona ja näin kun kaksi kaverusta viimeisen kerran kohtasivat.

  22. Vastaan kirjoitukseen siitä kirkkokuoron toiminnasta Rytkösen aikana.Olin siinä kuorossa laulamassa tenoria,Nyt olen ollut Austraaliassa jo 46vuotta,täältäkäsin soitin Rytköselle ,olimme hyviä ystäviä.Kerron yhden aresti jutun siltä ajalta kun Ojala oli opettajana.Kaksi poikaa oli arestissa ja opettaja unohti heidät,oli tullut pimeä ja pojat eivät halunneet lähteä kotiin pimeässä.Opettaja otti myrsky lyhdyn ja lähti viemään poikia kotiin.Tuli aita eteen ja pojat meni yli ensin, pyysivät etttä opettaja antaisi sen lyhdyn ,kun itse nousee ylitse.Kun pojat sivat lyhdyn käteensä he puhalsivat sen sammuksiin ja lähtivät kotiin,opettaja jäi yksin metsään ilman valoa.Huommenna sitten asiasta puhuttin.

  23. kyllä muistan minäkin nuo laulunkokeet Teuvo Vatasen tunnilla miten pelotti taisin jättää laulamatta sain todistukseen nelosen laulusta. samoin muistui mieleen tuo nappi juttu tytön takista josta Jouko Varonen kertoi. kerron vielä Patsolan koulusta kun opettaja Onerva Hassinen jätti veljeni Pentin arestiin ja unohti hänet sinne oli mennyt kotiin ja siellä muistanut että Pentti jäi arestiin no kyllähän se veljeni sieltä sitten kotiin pääsi. Seija o.s Soikkeli

  24. Miten minä en muista sinua Seija mutta Penan opin tuntemaan 1982 kun hän seurusteli silloisen vaimoni Ritvan työkaverin kanssa Tuula Korttila oli dievuskan nimi.Kuulin nyt Tuulalta että Pena on poistunut jo seurastamme vuosia sitten.
    Muistatko Seija vuosilukuja tuolle teidän Patsolan koulun ajanjaksolle sillä minunkin opettajana toimi Onerva Loukkojärvi joka meni Hassisen Paulin kanssa naimisiinkin muistaakseni.
    Terveisin Erkki Penttinen

  25. Hei Erkki! Pentti nukkui pois 1998 vuonna ja nuorempi veljeni Juha kolme vuotta sitten yllättäin. kävimme muutaman kerran Värtsilässä kun Juha oli vielä mukana. Juha muisti paljon tapahtumia sieltä ja paikkoja joita minä en muista. minulla on tallessa luokkakuva johon taakse olen kirjoittanut vuosi 1956 ja kolmas ja neljäs luokka ja Onerva opettaja. kyllä Onerva meni naimisiin Hassisen Paulin kanssa sen muistan asuimme silloin Hassisen naapurissa Patsolassa.sitä kun ikääntyy ja omat lapset ja lapsenlapset ovat aikuisia on on aikaa muistella menneitä .asun perheeni kanssa Varkaudessa ja nuorempi siskoni Helena Pieksämäellä. terv.Seija

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *