Klapien ja polttopuiden kuivauksesta

Vuosi pari sitten oli jossakin lehdessä Mottimestari Antti Ticklenin juttu. Jonka mukaan polttopuut kannattaa savotoida maalis-huhtikuussa ihan klapi asteelle, jolloin ne on täysikuivaa jo tulevana talvena.

Meillä kaadettiin huhtikuun alussa vanhat koivut pois ja tehtiin välittömästi pilkkeeksi, sekä verkkotorneihin mätettynä kuivumaan.

Otin erikseen näyte klapin, jota punnitsin pitkin kesää. Tulos todistaa Ticklenin olleen oikeassa.

klapi

Heti tuoreena pilkotun klapin paino oli 750 g.
18.4 paino oli 714 g
13.5 paino oli 540 g
2.7 paino oli 490 g johon se pysähtyi.
31.8 paino oli 497 g eli klapi oli täysin kuivunut heinäkuulla ja loppukesän kosteimpien ilmojen vaikutuksesta oli ruvennut paino jo hieman nousemaan.

Heino Turunen

12 comments for “Klapien ja polttopuiden kuivauksesta

  1. Noinhan se menee. Kyllä motimestari tietää. Jatka Hemppa tuon klapin punnitusta edelleen. Kiinnostaa tietää miten paino vaihtelee. Luultavasti kovilla pakkasilla se on keveimmillään kunnes kesäkuulla paino taas nousee.

  2. Testi jatkuu. Lehdissä ollut ohjeita, että klapit pitäisi vähintään edellisenä päivänä tuoda vaikka kantolaitteessa sisälle. Tällöin ulkoilman kosteus pääsee kuivumaan.
    Toin itse mittaklapin eilen sisälle ja kas kummaa vuorokaudessa oli paino pudonnut heinäkuun lukemiin.
    Eli painon pudotusta 7 grammaa.

  3. Hieno oivallus Hempalta ja mielenkiintoista seurattavaa.

  4. Hempalla on ollutkin hyvä systeemi. Minä olen laiska savotoimaan talvella joten homma jää usein kesään. Koska minulla on mahdollisuus jättää puult karsimatta niin kaadan niitä mielellään jo ennen juhannusta. Silloin niillä on hirmuinen kasvu päällänsä. Kun jätän koivut karsimatta ja katkomatta niin ne kasvavat vielä siinä pitkällään ja imevät rungosta nesteet. Karsin ja katkon sitten myöhemmin sopivaan aikaan. Sinne pitänee palata nytkin.

  5. Alpo on harrastanut ns. rasiin kaatamista. Perinteinen menetelmä sekin, mutta sen oikea tietotaito edellyttänee hyvää ja oikeaa perinnetietoa tai ainakin rohkeutta. Alpolla näyttäisi olevan molempia. Se on mainio asia, meihin uusavuttomiin verrattuna.

  6. Minä taas Alpoaatoksesta poiketen olen kesällä laiska – en kehtaa pilkkoa rasiin kaadettuja ja sitkistyneitä koivuja. Siksi kaadan koivut keväällä ennen mahlan nousemista ja pilkon kuivumaan kevätahavaan.

  7. Rasiin kannattaisi lehtipuut kaataa elokuulla, heti kasvukauden päätyttyä.
    Perusteluina, puussa ei ole enää niin paljon vettä, koska puu on lopettanut kasvun.
    Aikoinaan vanerikoivut kaadettiin rasiin just elokuulla, jolloin niistä
    saatiin paras veden haihtumus hyöty, jolloin puun paino pieneni oleellisesti.
    On tästäkin savotasta kokemusta.
    Polttopuiden tekoaikahan on joka päivä, kun malttaa klapit kuivatella
    kunnolla ennen polttamista.

  8. Juuri niin Pentti. Isäni oli monta vuotta mittamiehenä näitä vanerikoivikoita kaadattamassa Pentti Peuhkurisen alaisena. Kyllä ”vanha kansa tietää”,mihin aikaan mikäkin puu otetaan metsästä!

  9. Kiitos Pentille asiatiedoista. Minulla on vain tuota yritä ja erehdy tietoa. Olen huomannut että liian aikaisin kaadetut ja pilkotut homehtuvat ja oksattomat ”aisakoivut” ei kuivu rasissa mutta toisaalta eivät happankaan niin helposti kuin kerran kuivuneet ja pienimättä unohtuneet koivut.

  10. Rasiin kaadetuista vanerikoivujen jatkokäsittelystä on kokemuksia.
    Kesällä kaadettujen koivujen käsittely alkoi syys-lokakuussa.
    Mittamies oli tehnyt merkit mistä kohtaa pannaan poikki.
    Merkin kohdalta poikki liidulla lukema päähän kuinka monta jalkaa
    tukilla oli pituutta.Sitten tyvestä se kaatolipan poisto.
    Korjaan se merkki tuli sen tukin päähän.
    Ne latvaosat karsittiin katkottiin 4metrisiksi pätkiksi.
    Sitten tuli Majoisen Erkki vedätti hevosella pätkityt pölkyt kasaan
    odottamaan talvikelijä.
    Erkin kanssa aloitettiin koulunkäynti Kaustajärven koulussa
    tammikuussa 1942. Erkki muutti sitten Kenraalinkylän kouluun.

  11. Yhtenä työurani alueena on ollut myös mekaaninen metsätellisuus. Vanerikoivun käsittelyn tehtaalla ja vaneritehtaan koneiden toiminta ja siellä olevien koneeiden suunnittelu, sekä nykytekniikka on tullut opittua 30-vuotisella työurallani kone suunnittelisjana. Tehtaalla vanerikoivutukit laitetaan ensiksi kuumaanveteen hautomoon, jossa tukit vettyvät uppotukin kosteuteen. Tukit ovat nyt valmiit tehtaan koneiden materiaaliksi vanerin raaka-aineeksi. ”Uppotukki” johdetaan kuljettimelle mikä johtaa kuorimoon, jossa tukki kuoritaan ja kuori menee polttohakekasalle. Tämän jälkeen tukki katkaistaan pätkiin, joista vanerilevy valmistetaan. Katkaistut pöllit menevät metallinpaljastajan jälkeen sorviin, jossa siitä tehdään vaneriviilua. Pöllistä saatu pitkäviilu menee kuivauskoneeseen ja kuivattuviilu katkaistaan. Viilut lajitellaan ja ovat valmiit menemään paikkauskoneeseen. On edessä viilujen liimaus ja ladonta päälekkäin enne kun ne johdetaan kuumapuristimeen. Haluttu paksusuus on viilujen lukumäärä. Nyt on aika leikata vanerin reunat ja saadaan oiva tuote koti ja maailman markkinoille vietäväksi. Jatko jalostusksessa levy saa pinnoitteen tilaajan toivomuksen mukaan.

  12. Hempan avaus laajeni leveäksi.Mielosen Pentin kommentti tiivisti – jokainen vuodenaika,jokainen päivä on hyvä aika tehdä polttopuita.Pitää vain tehdä harva pino ilmavalle paikalle,laittaa korkeat pohjapuut ja laittaa sateensuoja.Vuoden päästä on takuuvarmasti kuivia puita hellaan, uuniin tai saunan kiukaaseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *