Taide olympialaisten lajina

Erik von Frenckellin emämunaustaideölympialaisissa
Kun taide oli olympialaji
Erilainen olympiakirja

Lasse Erola: Unohdetut olympiavoittajat, Taidekilpailut Olympiakisoissa 1912 – 1948

Monen syyttävä sormi osoitti Helsingin olympiakisojen järjestelytoimikunnan puheenjohtajaa Erik von Frenckelliä, kun puheeksi tuli taidelajien jättäminen pois olympialaisista. Lontoon kisojen yhteydessä pidetyssä KOK:n kokouksessa päätettiin että taidekilpailujen järjestämisestä luovutaan, koska kisaajien pitää olla olympialaisissa amatöörejä ja taidelajien edustajat eivät täytä tätä kriteeriä.

Nykyaikaisten olympialaisten isä paroni Pierre de Coubertin teki vuosikausia töitä, että taidelajit saatiin olympiakisojen ohjelmaan. Se onnistui viimein vuonna 1912.

Tämä kirja esittelee sanoin ja kuvin (taidekuvat varsinkin ovat erittäin ansiokkaita) olympialaisten taidekilpailujen historiaa. Berliinissä voitti kirjallisuuden kilpailun suomalainen Urho Karhumäki, jonka teosta raati myös piti Saksan ideologiaan sopivana (mutta jota Karhumäki ei myöntänyt). Lontoossa arkkitehtuurin kultamitalin voitti Yrjö Lindegren Varkauden urheilukeskuksen kaavallaan. Pronssimitalin samassa sarjassa sai suomalainen Ilmari Niemeläinen Kemin urheilukeskuksen suunnitelmallaan. Mutta varsinainen paukku oli Aale Tynnin ensipalkinto runoudessa runollaan ”Hellaan laakeri”. Heikki Asuntakin sai kunniamaininnan samassa sarjassa runollaan ”Kestä ja voita”. Lontoossa sai musiikin hopeamitalin suomalainen Kalervo Tuukkanen sävellyksellään ”Karhunpyynti”.

Opettajan toimessani olin pahoillani urheilun valta-asemasta kulttuuriin nähden. Siksi painotin opetuksessani, jos mahdollista taideaineita ja monta oppilasta ohjautuikin kulttuurin pariin uravalinnoissaan ja jopa menestyksekkäästi.

Jouko Varonen

1 comment for “Taide olympialaisten lajina

  1. Tänään 8.8.2016 julkaisi sanomalehti Keskisuomalainen kyseisen Aale Tynnin olympiakultaa voittaneen runon ”Hellaan laakeri” juttunsa yhteydessä.

    AALE TYNNI: HELLAAN LAAKERI

    Oi Hellaan laakeri ylhäinen,
    sinä ikävöity puu!
    Kädet ylitse vuosituhanten
    sinun lehviis kurkottuu.
    Miten ylhäällä hohtaen kruunaavat
    ne varttasi korkeaa!
    Olet ylpeä puu: sinä kumarrat
    vain voittajaa.
    Oi kauneuttasi, ylhäinen,
    oi loistoas ankaraa!
    Sinut kasvatti tanner sankarien,
    pyhä, puolustettu maa.
    Sydän veltto ja tahto miehuuton
    sinun kilpaasi karttakoon:
    sinun kotisi Termopylai on ja Maraton.
    Oi Hellaan laakeri ylhäinen,
    sinä ylistetty puu!
    Sinun korkeuttasi katsoen
    sydän alati huikaistuu.
    Ylös sineen, loistava, nostat pään,
    vaan juuresi maassa on,
    ja lehvies alla leikitään
    kisa uljas, ajaton.

    Lähde:
    Keskisuomalainen 8.8.2016

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *