Käärme paratiisissa

Pääsiäisajan iltapäivälenkillä törmäsin isoon kyykäärmeeseen. Kaveri oli pitkä laiha koiras.
Aurinko lämmitti eteläistä kalliorinnettä niin lämpimästi että ihan liukkaasti matelija jo liikkui.

Ensimmäiset koiraat tulevat kuulemma aurinkoon kypsyttelemään siittiöitään noin 2-3 vkoa ennen naaraita. Naaras kyythän ovat yleensä väriltään ruskean sävyisiä kun taas koiraat harmaan eri sävyisiä joskus lähes mustia. Käärmeitä on havaittu tänä keväänä ainakin Kuopion korkeudella joten jos Värtsilässä on jo lämpimiä pälvipaikkoja voi sohelon bongata vaikka Koukun kalliolla. Kymmenen lämpöastetta riittää kyyn liikkeelle lähtöön vaikka lunta olisi pälvien ympärillä metri.

Kyykäärmeistähän käydään perinteisesti keskustelua puolesta ja vastaan.Kyyt harventavat tehokkaasti myyriä sekä muita pikku jyrsijöitä ja ovat siten tälläisen kotipuutarhurin kavereita. Toki sille maistuu myös linnunmunat ja poikaset jos maassa oleva pesä kohdalle sattuu.

Joidenkin mielestä kyyt ovatkin inhottavia lieroja jotka vaanivat ihmisiä ja kotieläimiä purrakseen välittömästi tilaisuuden tullen. On tietysti selvää että kyyn ja lasten sekä koirien kohtaamisissa voi vahinkoja sattua ja silloin on kyllä syytä käydä tohtorilla. Myös vanhuksille ja sydänsairaille voi kyyn purema olla vaarallinen. Käärmeen purema koiran kuonossa vaatii suhteellisen nopeaa eläinlääkärille pääsyä sillä se turvottaa usein hengitystiet tukkoon ja seuraukset voivat olla kohtalokkaat.

Meillä mökki paikkakunnalla Mathildedahlin paratiisissa on runsaasti kyitä. Ympäristön metsät ovat vanhaa merenpohjaa ja hyvin kallioiset ja kivikkoiset. Näissä maisemissa kyille on oivasti pesä- ja piilopaikkoja. Myös ravintoa tuntuu olevan riittävästi isommallekin käärme populaatiolle. Olen tutustunut joihinkin näistä isoista madoista ja väitän että nekin ovat persoonia. Toiset hyvinkin agressiivisia kun taas toisten kanssa tulee toimeen oikein hyvin. Silitellä voi, tosin mielellään rukkaset kädessä, ja kaverit eivät edes yritä purra. Ei ne kyllä silittelystä tykkää vaan luikertelevat mieluummin pois, rauhallisempaan paikkaan.

Kyy Matildassa 27.3.2016

Minun ensimmäinen muistissa oleva kohtaaminen kyyn kanssa tapahtui Niiralassa. Huolintahallien paikalla oli vanha laanialue jossa oli siellä täällä kasoissa vanhoja liipettipöllejä. Isäni oli tekemässä yhdestä tälläisestä kasasta saunapuita. En tiedä oliko pöllit vain tervattuja vai oliko niissä jotain kyllästemyrkkyjä. Saunaklapeja niistä joka tapauksessa tehtiin ja hengissä yhä ollaan. Paitsi Isä. Pöllikasan kätköissä vaani kuitenkin vaara. Näin kun käärmeen pää nousi pöllien välistä ja saman tien kuului iskun aihettama pläjäys. Isäni pyörähti leka kädessä kohti pläjäystä ja murskasi kyyn pään littanaksi. Käärme oli iskenyt isän saappaan varteen. Saappaat olivat paksua nahkaa ja kyyllä olisi ollut edessään hammaslääkäri reissu jos se olisi kohtaamisestaan ihmisen kanssa hengissä selvinnyt.

Surma aseena käytetty leka oli isäni kädessä siksi että kirveellä ei pärjännyt paksuille liipeteille. Leka ja kiila olivat työkalut jotka saivat pöllit halkeamaan. Minä olin urakassa kiilapoikana. Luottamus isään oli syvä kun pidin kiilaa kaksin käsin pystyssä ennen ensimmäisiä lekan iskuja jotka upottivat kiilan liipettipölliin.

Kyyn raato nostettiin sivuun ja opettelin käytännössä sitä mitä tarkoittaa vaihtolämpöinen. Käärme liikkui auringon ja lämpötilan laskiessa vaikka henki siitä oli paennut jo lekan kuoleman suudelman myötä.

Jore