Kameran muistitikun kertomaa vuodelta 2015
Nyt kun opetellaan kirjoittamaan uutta vuosilukua 2016 voi muistella menneen vuoden tapahtumia kameran muistikortin avulla. Siinä kortilla tapahtumat ovat aikajärjestyksessä ja sitä selaillessa huomaa jo unohtaneensa joitakin viime vuoden alku puolella elettyjä tapahtumia. Aloitan muistelot kuitenkin vajaat pari viikkoa sitten vietetystä joulusta.
Joulun 2015 tunnelmia
Ennen joulua yhteinen jännityksen aihe oli, tulisiko joulusta valkoinen näillä meidän korkeuksilla? Eteläisen Suomen lumeton joulu lienee jo melko yleinen, mutta meillä musta joulu! Mutta kuinka kävikään? Jouluaaton aattona ja seuraavana yönä satoi hennon valkoisen lumikerroksen koristamaan mustaa maata; saimme valkoisen joulun!
Meillä joulu alkaa viimeistään Joulurauhan julistuksesta, jota on seurattava joka vuosi. Kun Turun Tuomiokirkon kello lyö kahdennnentoista lyöntinsä ja Joulurauhan julistus alkaa, alkaa myös Joulu! Joulukahvien jälkeen lähdemme Kaustajärven hautausmaalle viemään kynttilät monille haudoille. Omaistemme hautojen lisäksi laitamme kynttilän useammalle naapurin tai tuttavan haudalle ja pysähdymme hetkeksi muistelemaan kyseistä henkilöä. Viemme kynttilät myös muistelukivelle; siinä kiven ääressä muistamme muualle haudattuja läheisiä ja tuttaviamme. Joulun jälkeen saimme puhelimitse Australiasta asti Jouluterveisten lisäksi myös suuret kiitokset kynttilöiden laittamisesta tämän soittajan omaisten haudoille.
Rauhallisen jouluruokailun jälkeen koristamme pihan jouluiseen tunnelmaan illan jo hämärtyessä. Erilaiset ja – väriset kynttilälyhdyt saavat paikkansa eripuolilta pihaa. Myös saunapolku saa reunoilleen hämyisen valaistuksen. Joulusaunakin laitetaan lämpiämään ja koivupuun ja tuohen tuoksuiset saunan savut tekevät hämärtyvään iltaan omaa jouluntunnelmaa. Saunan lämmetessä käymme vielä uudelleen hautausmaalla, jonka pimennyttä iltaa koristavat monen monet kynttilät. Jo kahtena jouluaattona olemme pysähtyneet Alman ja Vesan tekemälle Kenraalinkylän seimelle.
Joulusaunassa vastalla ropsutellessa voi sitten ihailla kauniisti valaistua pihaa; kynttilät, ulkotulet ja sähköiset pikkukynttilät lumivalkoisen pihan koristuksena. Tänä joulun antoi täysi kuu vielä lisävaloa pilviverhonkin takaa. Tällaista joulutunnelmaa Kenraalinkylän salomailla!
Isän hauta jouluaattona.
Kaustajärven hautausmaan muistelukiven kynttilöitä.
Koivujen joulun juhla-asu.
Mummon hauta aattona.
Puinen kynttilälyhty
Tonttu taivaltaa lumisessa joulumaisemassa.
Valkoinen kynttilälyhty
Harmaa kynttilälyhty
Jouluisia tähtiä
Musta kynttilälyhty lehtikuusen kannolla Tuija-pensaan edustalla.
Muutamia lumihiutaleita leijaili aattoillan hämärässä.
Nestori-kissa ihmettelee pihan lumisuutta.
Punainen lyhty Terijoen salavan oksistossa.
Tonttu ja kynttilälyhty.
Vanha keinu taustanaan pihtakuusi.
Kuvat ja teksti: Vuokko Väänänen
Oikein oli tunnelmallinen joulu! Nestorille terveiset kissafanilta!
Tunnelmalliset kuvat ja ihana tarina joulusta!
Kuvista voi aistia Joulu ajan hiljaisuuden ja itsellenikin melko tutut paikat jopa melko läheiset.
https://www.youtube.com/watch?v=soa0QVWg1l8
Kiitos, Seppo! Jos jostakin tulkinnasta voi sanoa, että se on Se Ainoa Oikea, se on mielestäni tämä Taas kaikki kauniit muistot….. juuri Sulo Saaritsin esittämänä. Vuosikymmenten ajan se on aloittanut joulun, ensin lapsuuden kodissa Haapamäellä ja sitten täällä Pohjois-Karjalassakin. Tänä vuonnahan Joulurauhan julistuksen jälkeen soi radiossa sama musiikki, mutta esittäjänä oli Candomino – kuoro. Hieno esitys, mutta erilainen kuin tuo vanha ja rakas. – Ja Vuokon kuvat ja sanat olivat kerassaan tunnelmallisia, täynnä joulun rauhaa ja taikaa.
Vuokko osaa kirjoittaa ja valokuvata ja Sulo Saarits laulaa. Kiitos!
Vuokon kuvat ovat kauniita ja lumi kruunasi joulun. Vesisateessa joulua ja lunta odottaessani yritin muistuttaa itseäni siitä että suuressa osassa maapalloa ei ole lunta jouluna eikä muulloinkaan. Ja monissa paikoissa ”ei ole” jouluakaan. Ihan hyvä oli harmaakin joulu.
Mikä se on tuolla muistelukiven takana metän reunassa tuo harmaa iso ”loota”. Samaan ”lootaan” olen kiinnittänyt huomiota kesäkuvissakin. Eikö sitä vois raivata jonnekin syrjempään? Pistää niin pahasti esteetikon silmään muuten tunnelmallisessa kuvassa.
Tuo ”loota” on vesisäiliö. Vesisäiliön takana, jyrkän rinteen alla, on lampi, josta tulee kukkien kasteluvesi tuohon säiliöön. Nyt minäkin kiinnitin huomioni tuohon ”lootaan” kun huomioit sen. Jotenkin sen olemassaoloon on niin tottunut ettei sitä edes noteeraa haudalla käydessään. Totta, ei se kauniilta näytä kuvassa.
Moi, Lissu! Hyvää alkanutta Uutta Vuotta 2016 Sullekin! Vihdoinkin palasit, ilmeisesti joululomalta, ja suora nettiin. Nyt olis toinen aihe: joutsenet…Olen huolestunut. Nyt,kun meri on jäässä,missä voi olla ”meidän joutsenet”? Ovatko lentäneet johonkin Etelään? Tuleeko takaisin? Näin niitä viimeksi 28.12.15. Meri alkoi silloil jo jäätyä osittain. Seuraavana päivänä meri oli jäässä ja sorsia sulassa…
Olen kirjoittanut mietteitäni Kaustajärven hautausmaan ”lootasta” ja sen edustasta. Klikkaa: kautajärvi.fi / kaustajärven hautausmaa / kommentti 17.6.2015.
Kiitos Vuokko kauniista kuvista, sekä muisteloista.
Anita, kiitos vastauksestasi!
Erkki, kävin lukemassa kommenttisi. ”Loota” on siis pistänyt Sinuunkin silmääsi.
Eikö vesisäiliötä voisi siirtää esim. tuon vasemmalla olevan kuusen taakse? Jos siihen eteen istutettaisiin kuusiaita, kuten ehdotat, siihen menisi vuosikausia ennenkuin se peittäisi säiliön näkyvistä.
Kaustan sivuilla olevassa kuvassa se säilio on vielä paljon enemmän silmiin pistävä. Kaiken huippuna kaksi värikästä kastelukannua päältä.
Asiahan ei tietysti millään lailla mulle kuulu, mutta tulipahan nyt nostettua asia esille.
Olen käynyt vain kerran Kaustan hautausmaalla ja otin sieltä muutaman kuvankin. Piti ihan tarkistaa, että tuliko kuvatuksi ristiä. Löytyi yksi kuva, jonka olin ottanut vinosti edestä vasemmalta. Varmaan se vesisäiliö oli jo silloin ja siitä syystä mainitsemani kuvakulma.